keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Vantaalla

...moikkaamassa isosiskoa, puudelia ja kahta kissaa. Santtu on niin rakastunut toiseen kissaan että nyyhkii sen perään yötä päivää. Meinaa jäädä koiramainen leikkikaveri nyt kokonaan paitsioon.

Santtu tahtoo oman tuommoisen Joulupukilta. Rakkaus on vaan niin kovin yksipuolista...

Vuodenvaihde päätettiin viettää taas Saariselällä Paremman puoliskon sekä hänen veljensä ja parin muun kanssa, tälleen pohjoisnorjalaisittain hyvissä ajoin... Onneksi sieltä vielä löytyi vapaita huoneita.

Eli huomenna lähden pikkuhiljaa takaisin kohti pohjoista, ja iloitsen jo etukäteen että saan ajaa Lahti-Heinola-moottoritietä valoisan aikaan. :D Ei voi olla pimeämpää paikkaa maailmassa kuin se väylä joulukuisena iltana. Nyt kun mies on laittanut autoon sellaiset valonheittimet että porot sokaistuvat Lapissa ajellessa, niin ei voinut käyttää pitkiä valoja ollenkaan motarilla. Pitääpä kysäistä että saisiko niihin lisäpitkiin jotenkin laitettua sellaisen katkaisijan että tämmöinen tekniikan ihmelapsikin osaisi ottaa ne välillä pois päältä.

Puudeli-edit. Mahtavaa että mulla aina tulee näistä kahdesta näin ihanan tarkkoja kuvia.


maanantai 27. joulukuuta 2010

Kinkun sulattelua

Niin on ympärivuorokautisia syöminkejä taas harjoitettu ja pidetty joulurauhat ja -räyhät.


Eilen piti oikein avata suksiboksi ja käydä isän ja hurttasten kanssa hiihtämässä ihan useita kilometrejä. Arvelin kyllä etukäteen että suksien mukanakuljettamisesta eivät rasitu muut kuin auto. Mutta niin sitä joskus ylittää itsensä!

Kävin myös moikkaamassa siskontytön i-h-a-n-i-a tonttuponeja! :) Ne olivat sellaisessa tapaninpäivän talviriehassa lasten ilona ja vetonaulana, minä en käynyt selässä vaan pelkästään riimun päässä. Muistan vieläkin kun kerran putosin shettiksen selästä, vaikka poni oli niin matala että jalat ylettyivät maahan... mutta kun satula heilahti ponin vatsan alle niin heilahdin itse perässä. ;) Ja laukka ei siitä hidastunut. Turvallisempaa siis vaan talutella näitä pörröturkkeja...

Mutta eikös ole suloisia!



Ja onneksi siellä myytiin perinneruokaa, eihän kinkkua jaksa tyhjin vatsoin sulatella!


Joulun jatkot onkin siitä ihanat että kinkkua ja muita jouluherkkuja on vielä jäljellä, mutta nyt saa ruveta syömään myös tavallista arkiruokaa kuten grillimakkaraa, pizzaa ja hampurilaisia... Ja lahjakonvehteja tietenkin aterioiden välissä.

Onnellista vanhaavuotta sitten vaan kaikille. :)

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Jälleennäkemisiä

Santtu ja Isomusta. 8-))

Pikkulikka ja aurinko. =o)


Mummua oikein piristää kun aurinko valaisee ja on sopivan kirpakka parinkymmenen asteen pakkanen, siis ei kolmenkymmenen.

Luntakin on juuri sopivasti ja se on niin mukavan pehmeää eikä sellaista kinostunutta möhkyä kuin meillä kotona, siis kaikki on vaan täällä pikkuisen paremmin! :)

Joulumaa

Ei ole tullut paljon vierailtua Joulupukin maassa, vaikka matkoilla monesti olenkin pysähtynyt syömään Napapiirin Simpukkaan. Nyt kun olin viikonvaihteessa yötä Rovaniemellä, kävin oikein asioikseni katsomassa Santa Parkin tunnelmia.

Ja joo, onhan siellä kaunista ja jonkin aikaa jaksaa kuunnella Sylvian joululaulua sun muita klassikkoja torvisoittokuntaversioina mutta ihan mukava sieltä oli lähteä taittamaan loppumatkaa kunhan hätäpaketit oli ostettu ja myöhässä hankitut joulukortit postitettu.





sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kylmä, kuutamoinen Lappi

Tänään oli kyllä jo melko kylymän tuntuista. Meillä kotonakin oli ollut -33, ja se ei ole niillä kulmilla ihan tavallista.

Sinne jäi kaunis Varanginvuono odottamaan joulua.



Sevetin tiellä tuntui siltä, että turbodiesel ei enää tykännyt pakkasesta. Edellisellä autolla ajelin enemmän sisä-Lapissa, eikä siinä huomannut mitään jos lämpötila laski vaikka neljäänkymmeneen pakkasasteeseen. No ehkä jossain ylämäessä bensamoottorin ääni saattoi olla vähän outo, mutta sisällä autossa oli yhtä lämmintä ja mukavaa. Tässä nykyisessä kyllä kovan pakkasen huomaa. Pidin Webastoa välillä ajaessakin päällä, en tiedä onko siitä hyötyä mutta tuskin haittaakaan.


Taidan joutua kenkäostoksille. :) Toki minulla on lämpimät kengät, mutta autoilu on niillä kömpelön tuntuista. Tavallisissa talvikengissä varpaita paleli, vaikka kuinka oli villasukkaa.

Mutta, täällä Rovaniemellä on kerrassaan kesäistä, n. 20 astetta pakkasta jos sitäkään. Siitä käpälät tykkää. Paitsi tällä hetkellä ne lojuvat majapaikan sängyssä... Mihinkähän minä mahdun nukkumaan??

lauantai 18. joulukuuta 2010

Brr!

Ihan kunnon talven lykkäsi taas tännekin vuonon kupeeseen, -28 astetta nyt illalla. Sauna lämpeni kuitenkin ihan hyvin, eli ilmeisesti se itselleni luoma myytti että meidän saunaa ei saa kylpykuntoon jos on kylmempää kuin -20, on lähtöisin jostain huonosta halkosatsista?

Talvisia lämpötiloja on luvattu myös etelämmäksi, olen tässä pakkaillut etelänmatkaa varten kuten huomaa:


Kävin myös ensimmäisillä jouluostoksilla, ja muutama vastaantullut naispuolinen tuttu ei ollut uskoa korviaan kun kerroin ostaneeni juuri ensimmäiset joululahjat. :) Mikä ihmeen kiire kaikilla on aina sen joulun kanssa? Vielähän tässä ehtii vaikka mitä! Surffailun, suksiboksin asentamisen ja täyttämisen ja saunanlämmityksen lomassa tein monta pakettia. 


Huomenna lähden siis etelää kohti, mutta vain Rovaniemelle asti ensin. :) Toivon että saan Saunalahden nettitikun toimimaan, Helsingissä se ei jostain syystä ruvennu... Toivottaisinkohan varmuuden vuoksi hyvää joulua! ;) Pysykää lämpiminä!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Kylmän perjantain lyhyet kuvatunnelmat:

Neidenelva pakkaspäivänä.

Piparitaidetta.

Harhaoppisten joululaulu

Joulunalustunnelmaan virittäytyessä etsin autoradion muistitikulta itse kootun joulualbumin, jolla on mm. meille monille rakas Sydämeeni joulun teen.

Kotona kappaletta googlettaessa löysin Wikipediasta taustatietoa tästä Vexi Salmen sanoituksesta. "Vexi Salmen mukaan laulua on vastustettu epäkristillisenä, koska kriitikot pitävät sitä harhaoppisena."

Samalta sivulta löytyi myös Ilta-Sanomien linkki Vexin kolumniin, jossa hän kommentoi kappaleensa vastaanottoa. Ja lopuksi kirkon asenteita:

"Olen koko pienen ikäni ollut seurakunnan jäsen. Olen maksanut kirkollisveroni, koska olen uskonut, että kirkko voi antaa lohtua vanhuksille, ahdistuneille ja yksinäisille. Tällaiseen pilkunviilaajien ryhmittymään en halua kuulua. Jos kirkonmiesten aika hupenee vuosisatojen kuluessa moneen kertaan muuttuneen tekstin viisasteluun, niin totuus on unohtunut. Haluan tulla autuaaksi omalla tavallani. En usko, että siihen tarvitaan jäsenmaksuja. Hyvää joulua kuitenkin kaikille myös kirjanoppineille."

On varmaan sanomattakin selvää, että tästä kappaleesta tuli nyt minulle entistäkin rakkaampi ja kauniimpi. :) Aion oikein hukuttautua siihen harhaoppiseen joulutunnelmaan ja pysyä siinä koko loppuvuoden!

Vesku-fanit tuubittakoot sen itse, minä kuuntelin autossa tätä versiota ja jatkan sillä edelleen. Kaunista viikonloppua kaikille!


P.S. Pohdiskelin aikaisemmin siinä vanhassa blogissa sitä, että olenko minä Norjan kirkon jäsen, koska luin jostain artikkelista että jotkut olivat päätyneet "jäsenlistalle" tietämättään. En saanut Kirkerådilta pitkään aikaan vastausta, joten lähetin saman kysymyksen uudestaan eri osoitteeseen. Nyt minulle on vastattu jo kahdeltakin taholta: En ole norjalaisen seurakunnan jäsen. Eikä kuulemma jäseneksi "jouduta" itse ilmoittautumatta.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Hiukan valoa...

...sitä ei paljon kerkeä viikolla näkemään. Tänään ehdin jonkin verran.

Pasvikelva puolenpäivän aikoihin.

Kirkkoniemen satama-aluetta sekä oikealla Prestøya jossa on Kirkkoniemen sairaala. Ajelin ylös Langøraan ottamaan kuvaa, keskustan kaakkoispuolelle. Siellä olen asunutkin joitakin viikkoja silloin kun muutin tänne. Jouduttiin vaan pakenemaan siitä asunnosta vesivahinkojen takia...


Kotiin ennen pimeää...
Onneksi kuunmöllykkä valaisee yhä enemmän! 

tiistai 14. joulukuuta 2010

Tiistaita

Näin joulun alla kaikki normaalit ihmiset leipoo ja hyysää, meikäläinen taas vetää uusavuttomuuden uusiin ulottuvuuksiin. Kyllä minulla yleensäkin kastikkeet, muussit sun muut tulevat kätevästi pusseista, mutta sentään siis tykkään vispata ne itse niihin nesteisiin. :) Ja tietenkin pakastepizzoja ja mikroaterioita saattaa joskus hyvin harvoin eksyä ostoskoriin... Mutta siis nyt olen syönyt ensimmäistä kertaa elämässäni Fjordlandin heitä-pussi-veteen-keitä-ja-syö -sapuskaa. Ja hei, ei ainakaan nuo ruåtsalaiset lihabullat niin kamalan makuisia olleet!

Tämä on kyllä mökille ihan ehdoton juttu! Helppo laittaa ja kattila pysyy puhtaana kun ruoka keitetään pussin sisällä. :) Heia Fjordland! "Kun sinulla on muuta tekemistä kuin laittaa ruokaa." Tai kun haluat olla tekemättä mitään...


Toinenkin uusi makuelämys: Mackin alkoholiTON jouluolut. Ja sekin oli ihan hyvää! Sitä paitsi minä tulin siitäkin hiprakkaan...



Pari iltakuvaa koiramummusta. Mies kävi toisen koiran kanssa pitemmällä lenkillä, mummua ei mitkään maratonit kiinnosta. Parkkeerasin siis sen kanssa suolle leikkimään lumisotaa. Lumi- ja namileikeistä se nyt tuntuu tykkäävän.

Hmm... Mikä noista on se lumipallo?

Lops!

Lunta on...

...silmät ja korvat täynnä.
Kiitti mulle riitti, anna nami ja sitten kotiin syömään!
Naapurin valkoinenkin tuli tervehtimään, se on kovasti kasvanut mutta ei juurikaan aikuistunut. :) Yhden kuvan sain missä siitä näkyy muutakin kuin häntä. Joku tuntui huutelevan sitä, mutta näillähän on valikoiva kuulo syntymälahjana...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Oli synkkä ja myrskyinen lauantai

Ilmeisesti sain taas mitä tilasin. Menin eilen kommentoimaan Morgenstjerne-blogiin jotain niin älykästä kuin että sähkölaitosten pitäisi kaamosaikana katkaista välillä ihmisiltä sähköt, jotta huomaisimme että ei kaamos ole pelkkää pimeyttä siellä loisteputkivalojen ulkopuolella.

En tiennyt että Varanger Kraft kuuluu blogin aktiivilukijoihin. :) Melkein välittömästi sen kommentin lähettämisen jälkeen alkoivat sähköt katkeilla, sitä kesti iltapäivän ajan. Illalla eivät valot enää vilkkuneet, sähköt olivat ja pysyivät poissa. Asiakkaan toivetta oli kuultu!

Hiljainen ilta tuikkujen valossa, tuulen ujeltaessa nurkissa. Parempi puolikas meinasi kyllä hakea patteriradion mutta minusta se kuuluu vain mökkikäyttöön. 

No sainpahan seistä kunnon lumituiskussa pimeällä pihalla ja ihailla niitä kaikkia kauniita kaamoksen sävyjä joita ei sähkövalojen loisteessa huomaa!

Sähköt palasivat tänään aamupäivän aikana pikkuhiljaa ja katkeillen, ja nyt näytti nettiyhteyskin heränneen henkiin. Hyvä niin. Ei niistä sähköistä nyt muuten ole niin väliksi, mutta kaivon pumppu lakkaa tietenkin toimimasta sähköjen ollessa poikki, eikä vettä tule kraanasta kovin pitkään kolmelle huushollille.

 Tuisku koristeli ikkunat aika jouluisiksi.

...Santtu joutui siis seisomaan ikkunalaudalla ettei mikään tärkeä asia vaan jäisi huomaamatta. Vielä jos tulee samanlainen lumituisku kohdalle niin alkaa tuo lumikinos uhkaavasti lähestyä ikkunoita.


Minun ja Santun hiihtoladulle oli vähän kinostanut. :)