sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kommentoinnista

Laitetaan uusiksi. Eli olen nyt ottanut käyttöön tuollaisen Disqus-kommentointipalvelun, josta minulla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta.

Bloggerissa olen harmitellut ettei yksittäisten kommenttien perään pysty laittamaan vastausta vaan kaikki tulevat pötköön allekkain, ja sen takia kokeilen tuollaista.

Koska tarkoitus ei ole missään nimessä tehdä kommentointia kenellekään hankalammaksi, niin toivoisin että kerrot jos ei kommentointialusta näytä aina toimivan, tai jos se on mielestäsi muuten vain "veemäinen". :) Sen latautuminen näyttää kestävän välillä jonkin aikaa, mutta ei siihen saisi monta sekuntia kulua.

Kiitos!

perjantai 19. elokuuta 2011

Kesä jatkuu :)

Uskomatonta että aurinko jaksaa helliä meitä täällä pohjoisessa näin monta päivää peräkkäin. :)

Eilen oli ihana vapaapäivä (se kostautuu lauantaina ja sunnuntaina töissä), ja vielä siihen Tuulan blogipostaukseen palatakseni, Norjassahan tosiaan tykätään viettää vapaatkin työkavereiden seurassa... joten olin sitten ensimmäistä kertaa tämän työpaikan porukan kanssa grilliretkellä, yllätys yllätys, Grense Jakobselvissä. Erona entisiin kollegoihini: vaikka suurin osa seurueesta nautti hiukan olutta tai viiniä, kukaan EI alkanut pohtia syvällisesti työasioita.

Jotkut kalastivat, mm. merilevää. Moni kävi uimassakin ihan vapaaehtoisesti, yksi taas vahingossa, vaatteet päällä. :-S
Vähän kannattaa varoa kun keikkuu kallioilla vavan kanssa....


Jotkut tekivät purjeveneitä.

Jotkut vain nauttivat. :)
Kauempana pidettiin kokousta.

Aurinko laski ja rannalle jäi vain yksi hengästynyt kojootti ja sen emäntä. Sekä isäntä joka otti kuvan.



Mies laittoi kameran kalliolle napsuttelemaan kuvia ja teki tällaisen auringonlasku-timelapsen.:)


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Deilig å være finsk....

Tuula kirjoitti blogissaan joistakin eroista Suomen ja Norjan välillä. Hyviä huomioita, itseni on aina niin hankala keksiä ja huomata niitä eroja, paitsi lounasaikaan jolloin yleensä muistan mainita SUOMALAISET LOUNAAT joka päivä. ;) Muuten tulee sitten mieleen lähinnä sellaisia valtavan isoja asioita kuten että Suomessa vihannekset ja hedelmät punnitaan kaupassa itse (paitsi silloin kun se sattuu turistilta Iisalmen Prismassa unohtumaan ja kassan täti juoksee äkkiä pussien kanssa vihannesosastolle jonon kasvaessa takana) kun taas Norjassa kassoilla on vaaka siinä liukuhihnojen välissä. Ja tietenkin että Norjassa kurkkuja myydään kappalehintaan eikä kilohintaan, mikä on todella älytöntä ja raivostuttavaa! Onkohan sitä vastaan kukaan vielä perustanut nettiadressia?

Mutta niiden kurkkujen lisäksi meikäläisenkin olisi aika ottaa kantaa kysymykseen kaksoiskansalaisuudesta. Ja toivoisin tietenkin että mahdollisimman moni ainakin teistä Norjassa asuvista tekisi samoin. :) Tuula kertoi jo kirjoittaneensa suurkäräjien puolueille asiasta ja aikoo tehdä sen uudelleen, ja mitä useampi heille lähettäisi jonkinlaista viestiä, sitä nopeammin jotain voisi tapahtua.

Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa, Norjassa ei maahanmuuttajille lähtökohtaisesti sallita oikeutta kaksoiskansalaisuuteen. Suomalaisen on ensin haettava vapautusta Suomen kansalaisuudesta voidakseen saada Norjan kansalaisuuden. Norja voi sallia poikkeuksen vain sellaisissa tapauksissa että lähtömaan lainsäädäntö ei esimerkiksi anna lupaa kansalaisuudesta vapautumiseen. Suomesta tällaista kieltoa on ehkä turha yrittää pyytää. :)

Ja sehän ei tule kysymykseenkään että minä luopuisin Suomen kansalaisuudesta, varsinkaan kun asia on näin päin että Suomi hyväksyisi kaksoiskansalaisuuteni, Norja ei. Kaikki läheiseni avokkia lukuunottamatta asuvat Suomessa, minulla on omaisuutta Suomessa, minä käyn viikottain syytämässä palkkatulojani suomalaisiin kauppoihin. Siis totta kai minulla on oltava äänioikeus eduskunta- ja pressanvaaleissa, mikä siitä muuten tulisi!

Kaksoiskansalaisuuden ongelmia on norskien mukaan mm. että siitä syntyy ylimääräisiä kuluja (voi että, kyllä sitä rahaa riittää muuten syytää ulkomaille lapioin ja kauhakaivurein, mutta jos omassa maassa jokin asia maksaa niin se on h-i-r-v-e-e-t-ä), plus tietenkin lojaalius- ja integroitumiskysymykset. Melkein että vihkivala pitää vannoa ja luvata olla katselematta aidan toiselle puolen. ;) Omalla kohdallani kuten muiden jotka odottavat kaksoiskansalaisuuden mahdollisuutta, sekin kääntyy vähän päälaelleen; mehän pysymme "lojaaleina" lähtömaallemme koska meidän ei anneta olla lojaaleja molemmille. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään tekemistä minun norjalaiseen yhteiskuntaan integroitumisen kanssa, lukeeko passissa suomalainen vai norsk. Sillä voi olla jonkinlainen merkitys, onko minulla äänioikeus parlamenttivaaleissa, mitä minulla nyt siis ei ole. Mutta kansalaisuudesta se tuskin muuten on kiinni.

Toivottavasti moni kirjoitustaitoinen laittaa viestiä suurkäräjille. :) 

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Luonnon nähtävyyksiä...


Kotitöistä luistaminen, perustelu nro 34 859: lähdin katsomaan millainen on Neidenissä oleva retkipolku "Stormælen folkesti", jonka nimen olen bongannut viitasta mutta en ole jaksanut koskaan pysähtyä siihen. 

Se on vajaat 5 km pitkä merkitty polku, jonka päänähtävyyksinä ovat "sotamuistot". Ensin oli kyltti että jossain lähettyvillä on venäläisiä sotamuistoja, ja vähän kauempana saksalaisia.








Santtu testasikin yhden sotamuiston, muuten hyvä mutta ilmastointi puuttuu!





 



Näitä ruostuvia muistoja minä kyllä kutsuisin ihan vain romuksi tai jätteeksi, mutta kun ne ovat kerran peräisin Suurelta Mahtavalta Sota-ajalta niin eihän niitä tietenkään sovi siivota pois vaan ne pitää ylentää nähtävyyksiksi ja merkitä hyvin.


Hyvä että edes roskat merkitään täällä missä muuten on katujen ja talojen merkitseminen monesti aika puutteellista!









Oli siellä sitten kirja mihin sai laittaa nimensä ja ihailla samalla Neideniä näköalapaikalta. Lämpömittarikin löytyi ja näytti +22 astetta! Ei huonosti. :)





-----------------------------------------------------------------------------------

Sen verran kuuma tuli tällä armottomalla vaelluksella että pysähdyin vielä vuonon rantaan vilvoittelemaan. Se oli koiran mielestä päivän paras idea. Santtu ei koskaan ui, se vain kahlailee ja porskuttaa. Mukavastihan sekin viilentää. :) Ja itseäni viilentää pelkästään sen katsominen...



Elokuuta kaikille!

Kesä alkaa uhkaavasti kääntyä syksyn puolelle, loma loppuikin jo aikoja sitten. Yritän saada vähän lomaa vielä syksymmällä.

Ei ole ollut kummemmin kuulumisia mistä kirjoittaa. Töissä olen aiheuttanut harmaita hiuksia niin itselleni kuin muillekin eli kaikki on sitä myöten ennallaan. :D

Olen ollut pikkuisen "uskotonkin" eli kirjoittanut yhden postauksen verran ajatuksia Kuvablogiin, mutta kyllä tämä minun blogi pysyy täällä. Tuolla en onnistunut edes upottamaan videota tekstin alle vaikka sen piti olla mahdollista, ja se on sentään koko bloggauksen a ja å että voi korvata sanat YouTuben aarteilla. :)



Suomessa käydessä aloitettiin Pikkulikan insuliinihoito. Sillä on siis todettu sokeritauti. :( Sokeria on mitattu aiemminkin, ja vielä silloin kun siltä meni näkö, väittivät täällä että ei sillä sokeri niin korkealla ole että se siitä johtuisi. Epäilen kuitenkin suuresti että siihen sokeutumiseen vaikutti juoksuajan tavallistakin pahempi arvojen heittely.

No, se on harmi että näkö on iäksi menetetty, mutta muutenhan koira on taas entisellään. Insuliinia sille raukalle määrättiin ensin ihan liikaa, joten sokeritaso ja koko koira kävi aika syvällä pohjalla parin päivän aikana, mutta sitten kun hommaan saatiin jokin tolkku niin onpas mummeli kovasti piristynyt. :)

Se laukkoo kyllä ulkona päätäpahkaa niin että sydän syrjällään saa välillä seurata sen edesottamuksia, mutta toistaiseksi se on satuttanut itsensä vain kerran, ja se ei ollut metsässä eikä kallioilla vaan kierreportaissa.

Tänään ajoin illalla minun ja koiran suosikkirantsuun Grense Jakobselvin, siellä nyt on tilaa jonkin verran poukkoilla sokeana ilman välitöntä törmäys- tai putoamisvaaraa. Mutta siellä on sitten tietenkin niin paljon meren kuljettamia ällötyksiä pitkin rantahiekkaa, että tahtoo koiran aika mennä niitä haistellessa ja maistellessa...

Karvakamut.

Taivaalla oli kauniita värejä, jotka eivät kyllä ihan näy kuvassa...


Vanha kappeli ja täysikuu... ei puutu kuin susien ulvonta. :)

Kotiin päin ajellessa ilma jäähtyi nopeasti, ei ollut kuin kolmisen astetta lämmintä.