lauantai 10. marraskuuta 2012

Rattoo pitkin paenaa vuan väsymättä Lentävä Kalakukko :)

Tervehdys taas VR:n raiteilta. :) Unohtui ostaa / lainata matkalukemista mukaan, mutta onneksi langaton junaverkko toimii.

Olen siis yllättäen matkalla kohti Helsinkiä ja Nightwishin konserttia... sitä väitettiin jo pariinkiin kertaan loppuunmyydyksi, mutta sain liput takakatsomoon itselleni ja siskolle, ja vieläkin saattaa lippuja olla kaupan, tosin aika surkeille paikoille.

Nightwish ehti taas vaihtaa solistiakin syksyn aikana, Anetten kanssa erottiin "näkemyserojen vuoksi", mutta "yhteisymmärryksessä", tulkitkoon sen kukin sitten niin kuin haluaa. Tuuraajaksi ei sitten löytynytkään ihan pientä tekijää vaan hollantilainen Floor Jansen, jonka entinen bändi After Forever ja nykyinen ReVamp ovat maailmalla aika tunnettuja. Hän on ollut Yövissyn kiertueen mukana ennenkin, silloin lämppärinä. :) Hän on lavalla näyttävä ja varsin energinen esiintyjä, ja monipuolinen laulaja. Sopii kyllä erinomaisesti kitteeläisyhtyeen keulille, vaikkei ole vielä ehkä ihan päässyt kappaleisiin sisälle... 

Harmi kuitenkin tänään ettei Anette ole Hartwall-areenalla, siellä on konsertin lisäksi myös Nightwish-elokuvan ensi-ilta, ja kyllä Anettenkin kuuluisi olla ottamassa vastaan siitä kunniaa... Hän on kuitenkin blogissaan vastannut kyselijöille että ei ole tulossa paikalle laisinkaan.

_____________________________________________

Lämmin ja etenkin aurinkoinen kiitos Helille Sunshine Award:ista. Yritänpä tässä ajankuluksi vastata noihin kysymyksiin.


Lempinumero: 7. En tiedä miksi. Onko se sitten jäänyt jostain lapsuuden saduista takaraivoon, saduissa tuo numero 7 kertautuu aika usein.

Alkoholiton suosikkijuoma: Riippuu ajasta ja paikasta, mutta sanotaan tee. Eniten juon nykyään mintun makuista vihreää teetä. Hedelmäteet ovat myös hyviä.

Lempieläin: Koira.

Facebook vai Twitter: Facebook. En ole opetellut käyttämään Twitteriä enkä oikein tiedä miten sitä käyttäisin. On minulla siellä muistaakseni tili...

Intohimoni: Perunalastut. ;P

Suosikkiviikonpäivä: Nykyään kun vapaat ei aina osu viikonlopuksi niin täytyy varmaan sanoa että suosikkiviikonpäiväni on vapaapäivä.

Suosikkikukka: Heh. Jokin pieni, kaunis ja sisukas joka ei ole minun hoidosta mitenkään riippuvainen. Sanotaan lapinvuokko.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Moi...


...tätä sivua ei varmaan kukaan enää käy katsomassa kun ei se ole päivittynyt, mutta katsotaan vieläkö tämä bloggaus lähtisi käyntiin.

Syksy on siis mennyt hiljaisuuden vallitessa, mutta mitään katastrofaalista syytä siihen ei ole. :) Ehkä ei vain kovin paljon kerrottavaa?

Olen tätä nykyä kahdessa työpaikassa puolessa virassa, ja alkusyksystä näytti siltä ettei siitä tule mitään, koska toisen viran puolittaminen ei ollut ihan helppoa... Minä joka elän ja hengitän vain vapaapäivien takia, olin viikkokausia joka päivä töissä, joinakin päivinä molemmissa töissä, ja se ei taas meikäläisen pirtaan sovi mitenkään.

Ollakseni sitten niinä harvoina vapaapäivinä taatusti tavoittamattomissa, olen testannut telttaa lyhyillä reissuilla Öretoppenille, Pasvikiin ja Ifjordiin, ja koenukkunut yhden erämaamökin Tsuomasjärvellä Suomen puolella. Kännykkäverkko on kiitettävän ailahteleva, joten ei tarvinnut välttämättä edes valehdella ettei pomon viesti puuttuvaa iltavuoroa koskien  tullut perille ajoissa. :-)

Nyt lokakuun loppua kohti mennessä on vapaapäiviäkin riittänyt, ja hyvä niin. Tähän aikaan vuodesta pitää olla aikaa nauttia sisällä kynttilänvalosta, surfailla netissä ja tehdä pihalla lumitöitä. 


Kävimme työpaikan suunnittelupäivillä pikaisesti Rovaniemellä, oli kirpakkaa ja aurinkoista.





Sillä välin oli kotiin koirapolulle tullut talvi. :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Lomaterveisiä

Ensimmäinen kesälomaviikko on mennyt ohi valon nopeudella eikä ole enää kuin yksi viikko jäljellä! Uskomatonta miten lyhyitä tunnit ovat lomalla.

Olen ollut pari päivää siskon luona Vantaalla ja käynyt hänen ja kaksosten kanssa Naantalissa ja Turussa moikkaamassa Muumeja ja mummoa. Eilen käytiin elokuvissa katsomassa uusin Ice Age. Oli minulle ensimmäinen 3D-elokuvakokemus, ihan hieno kunhan silmät ensin tottuivat. Ja leffahan on aivan loistava. :) Varsinkin Santtu-koiran esi-isä Scrat-orava.

Joitakin kuvia Muumimaailmasta:




Tyttö haki Nipsun tanssiin.
Ja Muumimammakin antoi lämpimän halauksen.

Korsossa kävimme koiralenkillä kiertämässä ihanan Ankkalammen. Ankkarockia ei kuulemma järjestetä siellä tänä vuonna kuten ei edellisenäkään. Järjestäjä oli heittänyt pallon toisille, eikä kukaan ole ottanut sitä vastaan. Harmi. Kuka ottaisi tapahtuman organisoitavakseen?




maanantai 2. heinäkuuta 2012

Sitten oli vähän aikaa kesä...

...siitä pitää vaan osata nauttia sillä hetkellä kun se on, eikä ruveta pesemään ikkunoita tai kylppäriä ja sitten valittaa kun ei ole koskaan kesäistä! Minulla nyt oli ihan sattumoisin vapaapäivä, mutta kun lomalla olevatkin kitisee vaan ettei koskaan tule kesä...

Meillä oli koiran kanssa niin kuuma verannalla että kiivettiin tuonne ylemmäksi missä vähän tuuli, siellä ne pilvet jo näkyy olevan tulossa mutta mitäs ne sillä hetkellä haittaa kun lämmin tuuli puhaltelee ja aurinko paistaa.

- No niin, nyt poseerataan, katso kameraan!

- No ei ku nyt rrRRRiehutaan!!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Sommartider hej hej

Kesäkuu painaa loppuun asti tyylikkäästi pohjoisessa, tässä erään autoilijan ottama kuva Etelä-Varangista matkalla kohti Kirkkoniemeä aiemmin tänään.


Photo: Jan Erik Kristoffersen via NRK

Minä olen ollut ilman allergialääkkeitä jo muutaman päivän eikä aivastuta yhtään! ;D


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannusrauhaa

Ajelimme perjantaina minun iltavuoron jälkeen vuonon taakse mökkeilemään. Norjassa juhannusaatto oli vasta eilen lauantaina, joten ehdimme juhannussaunaan. 

Oli ainakin hiljaista tunturissa, vaikka oli kaunis sää. Ei näkynyt eikä kuulunut juuri muita kuin haukkojen huutelu ja lampaankellon kalina kun patikoimme mökille. Lähiseudun mökeissä ei ollut ristinsielua. Muuta syytä siihen tuskin oli kuin että mönkijäreittiä ei avata ennen kuin heinäkuun alussa. Saamelaispitäjässä ymmärretään että kävellessä voi tulla hiki. Sitä on parasta välttää viimeiseen asti.

Vietimme siis juhannuksen erittäin hyvässä seurassa, minä, parempi puolikas ja Santtu. :)


Kokosimme pienen kokon myös mökin eteen mutta sitä ei sytytetty koska minusta oli liian kuivaa. Joitakin vuosia sitten mittarimato tuhosi melkein kaikki puut alueelta, ja niitä lahoamaan jääneitä runkoja kaadetaan nyt mökin luota uuden elämän tieltä. Osan voi säästää polttopuiksi, osa kelpaa vain nuotioksi.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Linnut

Eilen oli idyllisellä Kaakkurilammella (se ei sitten todellakaan ole sen lätäkön virallinen nimi, tuskin sillä sellaista edes on) pieni mellakka kun sinne eksyi kolmas pyörä. Lintujen yhteenottoa en ollut todistamassa koska ojensin juuri silloin pusikossa kiljuvaa koiraa, mutta tunkeutuja löytyi sen jälkeen vesirajan ulkopuolelta.


Siitä se kuitenkin lähti lentoon, hokasi ilmeisesti että meikäläinen oli kiven päällä aika lähellä, ja vähän myöhemmin käytiin vielä jonkinlainen ilmapuolustusharjoituskin, joten ei tainnut kukaan onneksi loukkaantua yhteenotossa. :)

Tänään kävin kahden työn välissä vain pienenpienellä Santtu-lenkillä, ja löysin tällä kertaa riekon jonka perässä sain rymytä parikymmentä metriä ennen kuin se teki äänekkään poistumisliikkeen takavasemmalle. Ja puskaan kiinnitetyllä koiralla oli taas sanomista, ei tunnu emännän metsästys oikein tuottavan tulosta sen mielestä.


Nyt olenkin jäänyt kakkostyöstä kesälomalle, ja ei todellakaan haittaa yhtään ettei ole enää aamusta myöhään iltaan -päiviä tänä kesänä. Sen kunniaksi ratsasin keittiön kaapin ja tyhjensin miehen karkkipussin. Jo toisen kerran tällä viikolla. ;D

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kaakkurilammella

Kärsivällinen lintubongari tähystää hiirenhiljaa.



Mutta nyt täällä taitaa kyllä haista....



...HIRVI!!! Räy-äy-äy-äyyYYYHHH!!!



"WTF...?"




Oli siellä yksi lintukin.



Olisi ollut onnistunut bongausreissu jos ei emäntä olisi roikkunut mukana kiviriippana. Blääh!


Sommer

Sisko kävi täällä kaksosten ja villiksen kanssa ja kerrankin säät olivat kohdallaan. Uimassa ei uskallettu käydä mutta oltiin rantsussa muuten vaan.



Tytöllä oli piirustusvälineet mukana rantakalliolla joten saatiin taidetta muistoksi suoraan paikan päältä.



Jouduin tilaamaan itselleni uuden kameran koska ei sitä entisen toosan näyttöä kaiketikaan kannattanut korjata. Seuraavan kameran piti olla järjestelmäkamera, mutta kun en osaa ilman taskuun mahtuvaa pokkaria elää niin piti sitten kuitenkin korvata rikki mennyt pokkarikamera uudella. Paremman kameran ostaminen siirtyi taas hamaan tulevaisuuteen, kunhan pankkitili on seuraavan kerran plussan puolella.

Uusi kamera on aika samanlainen kuin edellinenkin paitsi että siinä on gps. Testikuvia tunturin valtavasta kukkaloistosta ottaessa kamera kertoikin välillä paikaksi Sør-Varanger, välilä Murmansk oblast. :D Ehkä sen avulla ei kannata yrittää kovin tarkkaan suunnistaa...









Lähimetsissä on paikallisesti valkoisia läiskiä maastossa kertomassa kesän saapumisesta.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Spike-poju

Meillä kävi käännähtämässä 6-vuotias englanninsetterin ja huskyn sekoitus, jolle eläinsuojeluyhdistys etsi kuumeisesti kotia jotta koira saisi vielä mahdollisuuden. Lupauduimme lyhytaikaiseksi varakodiksi kun ei ketään muita siihen hätään löytynyt, ja koiralle löytyikin hyvä koti paljon odotettua nopeammin. Sen vierailu meillä jäi vain neljän päivän mittaiseksi. Mutta kyllä siihen vain kummasti ehti jo kiintyä. :) 

Koira on elämänsä aikana ollut varmaan enemmän karkuteillä kuin kotosalla, ja sen mukana tuli sellaiset ohjeet että se pitäisi laittaa sisällä kiinni johonkin töihin lähtiessä koska se osaa avata sekä ovia että ikkunoita. Pari minuuttia sitä kiinni olemista kokeiltiinkin, mutta koiran eriävä mielipide asiaan oli sen verran selkeä että luovuin siitä ajatuksesta. Ovet meillä on yleensä tapana lukita pois lähtiessä ja siihen ikkunoiden avaamiseen päätin olla uskomatta, ja niin vain oli tyytyväinen ja suht rentoutunut koiravieras talossa sekä töihin lähtiessä että sieltä palatessa.

Niillä eväin se muutti eilen uuteen perheeseen, jossa ovien lukitseminen käy jo automaattisesti koska heidän oma setterinsä on myöskin aika kätevä availemaan niitä. Kävimme siellä ensin koiran kanssa kylässä esittäytymässä, ja eilen tosiaan poika muutti uuden laumansa luokse asumaan. Ja se näytti viihtyvän ja kotiutuvan sinne ilmiömäisen nopeasti! :)

Uudet omistajat ovat aivan rakastuneita siihen, ja vannovat että tämä on sen viimeinen koti. Happy End. ♥ Ihanuutta! 


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Elämän pieniä iloja

Keskiyön aurinko


Hiirenkorvat


Viimeiset lumiläiskät



Venäjän rajan lähelle oli ilmestynyt tällaisia ihmeellisiä hiekkamuodostelmia. Ihmeteltiin että mitä ne on ja otettiin vielä näitä tasokkaita kännykuviakin. Minä sanoin että varmasti ufon tekosia.


Ympärillä kätkätti riekkoja, joten mies ehdotti että rajavartijat ovat laittaneet siihen riekoille kylpypaikkoja. Riekko-spa. :) Kuulostaisi tosi herttaiselta, mutta vaikea uskoa että rajavartijat sellaisia olisivat tehneet. Eli uskon kyllä edelleen että ufo on ollut asialla.

Tänään on ohjelmassa työsuhteeseen liittyviä asioita, rippilahjan etsintää ja paljon pyykkiä. Mukavaa perjantaita muillekin ja ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vielä paluu eläintarhaan...

Olin sitten videoinut ja kuvannut näyttövikaisella kameralla aika paljon puita, aitausten tolppia ja jonkin verran taivasta. :D Ilveksestä näkyi häntä (joka on kyllä todella hieno) ja hirvestä komeat sarvet. Tarkennus oli yleensä hyvin kaukana pääkohteesta. Kokonaisuudessaan loistava suoritus.

Pari pätkää löytyi joissa näkyy melkein kokonainen eläin.


Yhdellä nuorista susista, jotka viettävät tällä hetkellä aikaa Salt ja Pepper -karhukaksikon aitauksessa, on suomalainen nimi, Silmu. Tanskalainen opas kertoi sähköpostissa että hän oli jonkin aikaa Suomessa töissä ja siltä reissulta hän toi nimen yhdelle urospennulle. Minä ajattelin ruveta Silmun kummiksi. :) Kummi on tietenkin vain ystävällinen nimitys sponsorille, joka tukee susien sosiaalistamisprojektia vuosimaksulla. Vastineeksi saa t-paidan, kuvia kummisudesta, päivityksiä susitarhan kuulumisista sekä yhden ilmaisen wolfcamp-käynnin vuodessa.


Jos haluat itsellesi kummisuden (1000 Norjan kruunua/vuosi), lisätietoa löydät Polar Zoon kotisivuilta norjaksi tai englanniksi.




Melkein koko matkan Tromssasta Barduun ja takaisin satoi vettä, mutta aurinko pilkisti esiin kun olin tämmöisen suloisen vanhan tilan (nykyään museokäytössä) kohdalla. Oli niin viehättävä että piti pysähtyä.



Helluntaipäivänä kävin iltalentoa odotellessa Tromssan Telegrafbuktassa, jossa opiskeluaikana oltiin pari kertaa grillaamassa. Tuuli niin ettei meinannut pystyssä pysyä, ja välillä saatoi kaatamalla vettä. Mutta lapset juoksivat hiekkalapiot kädessä rantaan ja äidit sytyttivät nuotiota ja kaivelivat makkaraa repuista. Helluntaina kuuluu grillata rantsussa, piste.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Suukko sudelta

Tänään vuokrasin siis Tromssasta auton, koska uskoin siten pääseväni Polar Zoo-eläintarhaan susia katsomaan paljon nopeammin kuin bussilla. No olisinkin päässyt, ellei vuokraliikkeen tyyppi olisi nukkunut pommiin juuri tänä aamuna. :-S Parin puhelinsoiton jälkeen sain kuin sainkin avaimen käteeni 40 minuuttia myöhässä. Myöhästyin hiukan eläinten ruokintakierroksen alusta, mutta onneksi susitarhavierailu oli vasta viimeisenä ohjelmassa.

Kyseisessä aitauksessa oli kolme 4-vuotiasta sutta, joita on sosiaalistettu viikon ikäisestä lähtien. Kesyjä ne eivät ole, ja niiden käytös on ihan 100% susimaista, paitsi että ne eivät pelkää ihmistä. 

Vasemmalla eläintenhoitaja joka opasti meitä koko eläintarhakierroksen.


Ennen aitaukseen menoa piti riisua mm. hanskat, huivit ja hiuslenkit, koska susia ne kiinnostavat kovasti ja jos ne saavat napattua vaikkapa hanskan lelukseen, niiden loppupäivä menee kuulemma sen kanssa riekkuessa ja vieraat jäävät tervehtimättä. :) Melkein kaikilla oli hupputakit päällä - yhden tytön huppuun saattoivat jäädä pienet söpöt hampaanjäljet. Eli ehkä huputkin kannattaa jättää aitauksen ulkopuolelle jos mahdollista!

Susia ei saanut lähestyä vaan niiden piti antaa tulla luokse. Aika pian ne tulivatkin tervehdyskierrokselle. Tervehdys on sydämellinen suukko, ja jos ihminen avaa suunsa, tämä suudelma saattaa kestää hyvinkin pitkään. Ällöä? Ei todellakaan. Koiran antama pusu voi olla todella pahan hajuinen ja makuinen, mutta suden kieli on puhdas, hajuton ja mauton. Joka ei usko, kokeilkoon itse. :)





Välillä kolme sutta yritti tervehtiä yhtä ihmistä samaan aikaan. Siitä saattoi seurata pientä nujakointia. :)
Se oli kuitenkin täysin susien välistä eikä ihmisvieraiden tarvinut pelästyä sitä.


Saa rapsuttaa. Vaikkeivat sudet ole muuten aktiivisimmillaan tähän aikaan vuodesta,
niillä oli kuitenkin yksi selkeän konkreettinen syy tulla ihmisten luokse: karvanlähtöajan kutina. :)

Aivan ihania eläimiä! Rakastuin!  Kun TV:ssä näytettiin kyseisestä paikasta dokumentti susien ja karhujen sosiaalistamiskokeilusta, ajattelin kyllä ensin että WTF, miksi niiden pitäisi oppia sietämään ihmistä noin läheltä. Mutta kun vertasi noiden kolmen suden uteliasta ja rentoa käytöstä verrattuna niiden ei-sosiaalistettuihin vanhempiin, jotka olivat toisessa aitauksessa, niin olihan se helppo nähdä että todennäköisesti nämä kolme viihtyvät eläintarhassa paljon paremmin.

- Lainasin miehen "retkikameraa" joten onneksi sain edes joitakin kuvia... Omalla yritin videoida jonkin verran mm. tv:stä tuttua karhukaksikkoa Salt & Pepper, mutta kun näytössä ei näy mitään kuvatessa, niin en mene vannomaan että karhut näkyvät ihan kokonaan... Katselen niitä sitten kotona, pikkuinen läppärini ei niille videoille voi tehdä mitään ja minun pitää keskittyä jännäämään, voittaako Ruotsi Euroviisut. Norjalle en rehellisyyden nimissä toivo kovin monta pistettä, en tykkää yhtään siitä biisistä.