tiistai 28. helmikuuta 2012

Vahdinvaihto kotona

Parempi puolikas tuli eilen illalla kotiin talvilomalta. Hän oli käymässä Keski-Norjassa ja -Ruotsissa hengaillakseen isoveljen ja hänen perheensä kanssa, laskeakseen välillä Åressa vähän mäkeä sekä ostaakseen Volkswagenin.

Amerikkalaisten autojen nimeen vannonut mies pyöritteli tosiaan Passattien myynti-ilmoituksia olkkarin tietokoneruudulla viikkokausia ennen lomalle lähtöään. Minun "Aatuni" on siis tehnyt häneen vaikutuksen. :)


Mutta pieleenhän se projekti meni. Kotipihaan kääntyikin Volvo.










No minä tietysti tänään heti kurssilta livahdettuani koeajamaan. :) Enkä minä muuta moitittavaa siitä löytänyt kuin kitkarenkaat. Siis niitä moitin periaatteesta, enhän minä mitään eroa huomannut paitsi että ovathan ne nastoja hiljaisemmat...






Nyt kun olemme miehen kanssa  kestäneet toistemme seuraa jo lähes vuorokauden, onkin minun vuoroni pakata kamppeet Suomen-lomaa varten huomiseksi. Tärkeimmät asiapaperit on jo pakattu mukaan eli


koirien passit joista käy ilmi täysin turhanpäiväisen matolääkkeen syöminen ihan eläinlääkärin valvonnassa 








sekä konserttilippu.  

maanantai 27. helmikuuta 2012

Pikkujoulut

Ensinnäkin: minulla alkoi tänään loma! Jipii! :) Tai no, ainakin melkein, tosin huomenna joudun osallistumaan parin tunnin ajan toisen työpaikkani kurssipäivään. Mutta se on pientä.

Sollian viihtyisä Gapahuken-ravintola on järven rannalla.
Siellä on tilaa 110 henkilölle, ja kokki touhuaa
ravintolan keskellä.
Meillä oli eilen illalla työpaikan pikkujoulut. Ai miten niin myöhään? Norjassa joulu jatkuu pääsiäiseen asti, tunnetun sanonnan mukaan.

Kerrankin bilepaikka oli valittu siten että se oli kohtuullisen kävelymatkan päässä minun kotoani. (Tosin ajoin sinne autolla ja sieltä takaisin liftasin työporukan bussissa...) Olimme Storskogissa Venäjän rajanylityspaikan lähellä paikassa nimeltä Sollia Gjestegård, se on majoituspaikka jossa on ravintola- ja spapalvelut, huskysafareita ym.




Aikaa oli sen verran rajoitetusti ettemme ehtineet huskyajelulle, mutta osa koirista päästettiin aitauksista seurustelemaan meidän kanssamme glögin nauttimisen ja quiz-kysymysten lomassa. Meidän joukkue voitti, tietenkin, ja palkintona oli sampanjaa. ;-P

Huskytarhan nelisenkymmentä koiraa ovat omissa aitauksissaan mutta ne pääsevät myös juoksentelemaan
vieraiden joukossa ja tervehtimään ihmisiä. Sosiaalisia ja kerrassaan hellyttävän persoonallisia eläimiä. :)

Söimme ihanan kolmen lajin illallisen Gapahuken-ravintolassa, ihailimme jonkin aikaa hienoja revontulia ulkona ja sitten pääsimme lopultakin saunaan ja grillipaikan vieressä olevaan jacuzzi-altaaseen. Saunominen meni välillä vähän maaotteluksi, voiton veivät Suomi, Englanti ja Norjan Pasvik, puolalaiset pärjäsivät aika hyvin ja Etelä-Norja, Saksa ja Italia hävisivät kirkkaasti. Mutta heidän vahvuutensa olikin porealtaassa laulaminen.

Ikävää ettei kaikilla ollut yhtä hyvä tuuri loman suhteen kuin minulla vaan osa porukasta joutui menemään tänään jopa töihin. Bussi haki meidät jo vähän ennen puoltayötä, ja aika meni todellakin aivan liian nopeasti.

Solliasta laitan joskus enemmän juttua, se on minusta aivan ihana paikka. Yritän päästä sinne maaliskuun aikana vaikka valjakkoajelulle, siitä on ollut heidän kanssaan monesti puhetta että meidän pitäisi käydä siellä koska kuitenkin saamme asiakkailta paljon kysymyksiä heidänkin palveluistaan.

torstai 23. helmikuuta 2012

Sanavahvistus-risuaidat

Jälleen kerran kommentointilaatikon sanavahvistus-asiaa, tällä kertaa Karvahelvetti-blogin kirjoittajan innoittamana (suosittelen muuten lämpimästi tuota blogia niille jotka uskovat kestävänsä kuvia ja tarinoita eloisasta schäferistä ja persoonallisista kissoista, sieltä voi hakea myös tarvitsemansa huumoripläjäyksen jos elämä tuntuu synkältä).

Eli Bloggerin sanavahvistukset ovat nykyään tätä:


...tihrusta siinä sitten noita töherryksiä jollain miniläppärillä tai millä ihmeellä ihmiset nykyään surffailevat, ja yritä arvata mitä kirjaimia ne mahdollisesti yrittävät esittää. Muutaman väärän arvauksen jälkeen joku saattaa harkita jopa kommentoinnin lykkäämistä huomiseen tai ensi viikkoon.

Siispä vetoan jälleen kaikkiin joilla tuo sanavahvistus on vielä käytössä, mitä jos kokeilumielessä ottaisitte sen pois. Itselleni ei ole tullut yhtään ainutta spämmiviestiä sen jälkeen kun poistin sen käytöstä (kai se on edelleenkin pois käytöstä?!), eli Bloggerin suodatin on uskoakseni nykyään erittäin hyvä.

Jottei asia olisi aivan liian yksinkertainen, niin Bloggerin uutta käyttöliittymää käyttävien pitää ensin palata vanhaan versioon päästäkseen säätämään sanavahvistusta. Google on saanut tästä varmaan jo tuhat palautetta, mutta minäkin laitoin omani.


- Oma karvahelvettini kävi juuri rabiespiikillä, ja näköjään se rupesi kovasti unettamaan. Eläinlääkäri sanoi että rajalla valvotaan valitettavan innokkaasti sitä matokuurisysteemiä eli kai ne tabut pitää sitten koirille antaa ennen Suomeen lähtöä ettei matka tyssää tulliasemalle. Lääke on annettava vähintään vuorokautta ennen rajan ylitystä, eli ei riitä että sen ottaa mukaan ja syöttää koiralle jos joku sattuu pysäyttämään. 

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Påskevær




Kevättalvi ja pääsiäiskelit alkavat pikkuhiljaa ilmoitella itsestään, tänään sattui onneksi iltavuoro aurinkoiselle päivälle joten ehdin roikkumaan pikkuisen koiran perässä.

Aika huonosti aurattu tämä latu.

Katso kenguru loikkaa...
Tietä käyden tien on vanki!

-"Vedä?" Justhan sä äsken toiseen suuntaan mennessä karjuit
tässä kohti että ei saa vetää! Voisiksää ämmä jo päättää...?

torstai 16. helmikuuta 2012

Pikku-Santtu & Sopuli & Mira

Aloittelin sellaista ikuisuusprojektia kuin kuvatiedostokansioiden siivoamista. Kovalevy alkaa olla täynnä ja suurin syy siihen lienevät kuvat ja varsinkin turhat videonpätkät joita on tullut talletettua koneelle ja joilla ei ole ollut eikä tule koskaan olemaankaan mitään käyttöä.

Kaikkia pätkiä en raaski silti deletoida ihan suoraan, kuten näitä paria filmiä Nessebyn mökiltä kesältä 2007 kun puolivuotias Santtu oli juuri muuttanut meille. Tässä se tapaa ensimmäistä kertaa elämässään sopulin:


Mökkireissulla se tutustui myös Miraan. Mirasta tuli heti kodinvaihtaja-pennun varaemo, tyttökaveri ja idoli, joka ymmärsi sitä silloin kun me ihmiset emme ymmärtäneet ja Pikkulikka ei viitsinyt. Se laittoi Santun ojennukseen mutta ei koskaan käyttänyt kovia otteita eikä tarpeetonta alistamista.

Nämä kuvat ja videonpätkät ovat heidän ensimmäiseltä yhteiseltä retkeltään heinäkuussa 2007. Pahoittelen jos kuvalaadun terävyys sattuu silmiin. ;-P


Ja tällä vauhdilla ikuisuusprojekti kestää vähintäänkin sen ikuisuuden... ehkä kaksi.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Pesutietokone

Kävipä eilen illalla niin että pesukoneen ohjelma jumittui viimeisellä sekunnilla niin ettei luukkua saanut auki. Eikä auttanut pyörittää huuhtelua ja linkousta uudelleen; kone mellasti kiltisti ohjelmat läpi mutta jämähti sitten taas juuri ennen loppupiiiiiiiiippausta.

Mies mutisi jotain emokortista. Emo-mistä?! Haloo, se on pesukone! (Keskustelu ei jatkunut koska telkkarista tuli ohjelmaa.)

Tänään menin pesukonekauppaan valittamaan asiasta ja mies tiskillä sanoi lähettävänsä viestin tekniselle puolelle ja lupasi soittaa saatuaan vastauksen. Annoin heille oman puhelinnumeroni, mutta parin tunnin kuluttua tuli mieheltäni tekstiviesti että hän on nyt saanut jonkin vikakoodin sieltä liikkeestä ja käynyt kotona avaamassa sen luukun. Ja jatkaa asian selvittämistä töiden jälkeen.

Just. Että tässä on kai sitten hankittava jonkinlainen insinöörin koulutus tai ainakin parinkymmenen vuoden kokemus kaikenlaisista emokorteista ja koodeista jotta saisi suoritettua sellaisen yksinkertaisen (vanhoina hyvinä aikoina) toimenpiteen kuin pesukoneen luukun aukaisun. Meikäläisen koulutuksella ei saa edes vastausta kodinkoneliikkeestä. ;D

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Voi madonreikä

Evira on avannut tämän vuoden juhlallisesti tiukentamalla koirien tuontimääräyksiä Suomeen sen verran että nyt Norjasta tuotava koirakin pitää lääkitä ekinokokkoosia vastaan ennen rajan ylittämistä. 

PÖÖÖ! Pelkääkkönää matoja!
Tämä sääntömuutos ei tietenkään saanut meitä rajan lähellä asuvia syystä jos toisestakin usein koirien kanssa Suomeen matkustavia koiranomistajia ihan kilistelemään sampanjalaseja... Koiralle siis pitää antaa matokuuri joka kerta kun sen aikoo viedä Suomeen, tai vaihtoehtoisesti noudattaa 28 päivän ohjelmaa jossa koira madotetaan eläinlääkärin luona säännöllisesti enintään 28 vuorokauden välein.

Eläinlääkärit eivät enää Norjassa suosittele muuten säännöllisten matokuurien antamista kotikoirille laisinkaan, vaan vanhan "kaksi kertaa vuodessa varmuuden vuoksi" -suosituksen sijaan matolääkettä kehotetaan antamaan VAIN jos koiralla on todettu matoja tai sitten on aihetta epäillä että sillä niitä olisi. Kuuria ei enää edes saa apteekista ilman reseptiä.

Lääkkeen työntäminen terveeseen koiraan kerran kuussa tai joka kerta kun käy Suomessa sukuloimassa tai muuten lomilla kuulostaa siis aika roisilta toiminnalta tuon suosituksen valossa...

Laitoin tietenkin ystävällistä sähköpostia sekä Eviraan että heidän norjalaisille kollegoilleen Mattilsynet:issä. Eviran vastaus oli tyypillinen suomalainen "EU vie ja myö vikistään, ei voi mittään" -vastaus ja Mattilsynet taas vastasi aika tyypilliseen norjalaiseen tapaan että joo, vähänkö ihmeteltiin kun tullista yhtäkkiä soitettiin maanantaina että on jokin tämmöinen ihme sääntö tullut, luultiin kyllä että nyt on tapahtunut virhe kun ei me ole mitään kuultu tästä asiasta! 

Vaikka se EU epäilemättä viekin niin sellainen kuva minulla on että Suomi olisi edelleen halutessaan pystynyt pitämään Norjaa koskevan säännön entisellään. Mutta eihän EU:n mallioppilas sellaiseen lepsuiluun sorru... 

No, Mattilsynet aikoo nyt asiasta vihdoin kuultuaan yrittää saada Norjan mahdollisimman pian "vapaiden maiden" listalle jotta matolääkettä ei täältä tullessa tarvittaisi. Siinä saattaa jokunen tovi vierähtää...


Edit: Tänään on Mattilsynet:in webbivastaavakin haettu kahvihuoneesta ja käsketty laittamaan nettiin tieto siitä, millainen vientisääntö on ollut voimassa puolitoista kuukautta. Kuinka moni norjalaiskoiran omistaja nyt sitten tietää asiasta? Ei varmaan kovin moni... 

lauantai 11. helmikuuta 2012

Burning burning...

Eli näin kävi sille pystille jota tuossa vähän alempana yhdessä postauksessa kuljetetaan perävaunussa.

Kuten eräs kommentoija paljastikin, kyseessä oli tosiaankin maailman pienin hotelli, suomalaisen Sami Rintalan suunnittelema ja rakentama teos. Kirkkoniemessä on ollut tällä viikolla taas talvifestivaali Barents Spektakel, ja tuo hotellin polttaminen palomiesten tiukan valvonnan alla oli yksi ohjelmanumero. Olin työvuorossa ja unohdin kamerankin kotiin, joten kännykällä nappasin ovenraosta kuvan paikalle porhaltavasta paloautosta. :P

Vaihdoin muutaman sanan arkkitehti-taiteilija Rintalan kanssa, joka ei vaikuttanut olevan surullinen hengentuotteensa kohtalosta. Uusia projekteja on kaiken aikaa suunnitteilla.


En päässyt hotellin raunioille paistamaan makkaraa, mutta yöllä olin Sandnesissa juhlimassa ex-työkaverini synttäreitä laavubileissä ja siellä riitti kaikenlaista syötävää. Santtukin oli mukana ja pääsi kerrankin aikaisin aamulenkille. Liftasimme tosin alkumatkan taksin kyydissä, mutta viimeiset kahdeksan kilometriä kävelimme kotiin. Santun mielestä oli kerrassaan kiva yö. :)



Tämä päivä on jostain syystä kulunut lähinnä sohvalla huonoja tv-ohjelmia puolella silmällä katsoen. Mies on huomiseen asti mökkeilemässä "saunajenginsä" kanssa, joten saan riidellä kaukosäätimestä vain itseni kanssa.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Koiramummu 11 vee

vietti synttäreitään lauantaina, paikka ja asento oli sama kuin tänäänkin. 


Meilläkin on nyt saamelaisten kansallispäivänä kunnon talvi, pakkasta oli aamulla n. 34 astetta. Pasvikissa olikin sitten ollut -44, Neidenissä -47.

Tänään minulla on ensimmäinen "tuplapäivä" töiden kanssa, eli ensin kävin yhdellä työpaikalla syömässä vähän biđusta eli saamelaista lihakeittoa, sitten kotiin laittamaan koiralle lisää halkoja uuniin sekä tietenkin syömään ja kohta menen iltavuoroon. Luultavasti selviän hengissä tällä kertaa. Eikä tällaisia päiviä ole toistaiseksi näkyvissä kuin kerran viikossa. :) Yleensä tosin ilman lihakeittoa...



Kävin jopa "lenkillä" talon takana, yritin saada halosta kuvaa, siis en puupalikasta vaan tuommoisesta pienestä "sivuauringosta"... ei ollut kovin vaikuttava näky tällä kertaa.


perjantai 3. helmikuuta 2012

Kylmä Varanger

Tänään on ollut Varangin rannalla kylmä. Pakkanen tosi "hellitti" noin 18 asteeseen mutta tilalle tuli hyinen tuuli.

Kävin polliisilaitoksella hakemassa lisäduunia varten sellaista todistusta josta käy ilmi miten nuhteeton kansalainen minä olen.
 
Se on onneksi sen verran rajattu dokumentti että siinä eivät näy minun liikennesuoritukseni...

Totesin myös että verotoimisto ei olekaan enää samassa paikassa kuin kuusi vuotta sitten, jolloin minä ensimmäistä ja tähän päivään asti viimeistä kertaa yritin mennä sinne sisälle. Tällä kertaa se oli aamupäivän lopulla jopa auki.

Polliisin parkkipaikalta otin tämän kuvan joka on oikeastaan aika surullinen. Jotain siinä kuljetetaan mutta mitä ja miksi? Se selviää ensi viikolla mutta arvauksia saa esittää. ;)



Sain myös oman työläppärin, uuden avaimen kadotettavaksi, palohälytysohjeet ja hätänumeron IT-vastaavalle. Sitten juhlistin tätä suurta päivää käymällä Näätämössä ja unohtamalla jälleen kerran nopeusrajoituksen, tosin eri paikassa kuin viimeksi. Tällä kertaa lain pitkä koura ei ollut paikalla joten selvisin itse itselleni antamallani varoituksella.

Päivä katoaa edelleen liian aikaisin horisontin taakse, mutta toisaalta hämäryys auttaa muistamaan ne nopeusrajoitukset.


torstai 2. helmikuuta 2012

Työpaikalta

on taas kaunis näkymä vuonolle kun aurinko on alkanut hyväillä tuntureita. :) Kameraa en vaan muista koskaan ottaa mukaan, kännyllä kipaisin ottamassa yhden kuvan terassilta. Parikymmentä astetta pakkasta oli nyt keskustassakin, meillä on pari astetta kylmempää. Pikkulikka-parka taisi saada kylmästä virtsatietulehduksen joten jouduttiin taas käymään eläinlääkärin luona iltapäivystyksessä. Ei vanha koira enää kovia pakkasia kaipaisi.


Minä aloitin alkuviikosta pienen sivutyön jota teen kahtena päivänä viikossa aamupäivisin, ennen mahdollista iltavuoroa. Siitä sitten ehkä lisää kun saan vietyä sinne kahvimukini ja paperini ja verokorttini ja saan tietokoneen ja avaimen ja salasanat salaisiin paikkoihin ja kahvinkeittimen käyttöohjeet. :) Näin laiskalle ihmiselle tietysti tämmöinen lisätyön ottaminen tuottaa suurta tuskaa, mutta on se varmaan ihan mielenkiintoista ja ainahan siitä muutaman kruunun saa tilin pohjalle. Ne kun tuppaavat hupenemaan aika hyvään tahtiin nykyään, mm. eläinlääkärin iltavastaanotolta poistuessa kuitin summassa on hiukan liian monta numeroa.