keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vielä paluu eläintarhaan...

Olin sitten videoinut ja kuvannut näyttövikaisella kameralla aika paljon puita, aitausten tolppia ja jonkin verran taivasta. :D Ilveksestä näkyi häntä (joka on kyllä todella hieno) ja hirvestä komeat sarvet. Tarkennus oli yleensä hyvin kaukana pääkohteesta. Kokonaisuudessaan loistava suoritus.

Pari pätkää löytyi joissa näkyy melkein kokonainen eläin.


Yhdellä nuorista susista, jotka viettävät tällä hetkellä aikaa Salt ja Pepper -karhukaksikon aitauksessa, on suomalainen nimi, Silmu. Tanskalainen opas kertoi sähköpostissa että hän oli jonkin aikaa Suomessa töissä ja siltä reissulta hän toi nimen yhdelle urospennulle. Minä ajattelin ruveta Silmun kummiksi. :) Kummi on tietenkin vain ystävällinen nimitys sponsorille, joka tukee susien sosiaalistamisprojektia vuosimaksulla. Vastineeksi saa t-paidan, kuvia kummisudesta, päivityksiä susitarhan kuulumisista sekä yhden ilmaisen wolfcamp-käynnin vuodessa.


Jos haluat itsellesi kummisuden (1000 Norjan kruunua/vuosi), lisätietoa löydät Polar Zoon kotisivuilta norjaksi tai englanniksi.




Melkein koko matkan Tromssasta Barduun ja takaisin satoi vettä, mutta aurinko pilkisti esiin kun olin tämmöisen suloisen vanhan tilan (nykyään museokäytössä) kohdalla. Oli niin viehättävä että piti pysähtyä.



Helluntaipäivänä kävin iltalentoa odotellessa Tromssan Telegrafbuktassa, jossa opiskeluaikana oltiin pari kertaa grillaamassa. Tuuli niin ettei meinannut pystyssä pysyä, ja välillä saatoi kaatamalla vettä. Mutta lapset juoksivat hiekkalapiot kädessä rantaan ja äidit sytyttivät nuotiota ja kaivelivat makkaraa repuista. Helluntaina kuuluu grillata rantsussa, piste.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Suukko sudelta

Tänään vuokrasin siis Tromssasta auton, koska uskoin siten pääseväni Polar Zoo-eläintarhaan susia katsomaan paljon nopeammin kuin bussilla. No olisinkin päässyt, ellei vuokraliikkeen tyyppi olisi nukkunut pommiin juuri tänä aamuna. :-S Parin puhelinsoiton jälkeen sain kuin sainkin avaimen käteeni 40 minuuttia myöhässä. Myöhästyin hiukan eläinten ruokintakierroksen alusta, mutta onneksi susitarhavierailu oli vasta viimeisenä ohjelmassa.

Kyseisessä aitauksessa oli kolme 4-vuotiasta sutta, joita on sosiaalistettu viikon ikäisestä lähtien. Kesyjä ne eivät ole, ja niiden käytös on ihan 100% susimaista, paitsi että ne eivät pelkää ihmistä. 

Vasemmalla eläintenhoitaja joka opasti meitä koko eläintarhakierroksen.


Ennen aitaukseen menoa piti riisua mm. hanskat, huivit ja hiuslenkit, koska susia ne kiinnostavat kovasti ja jos ne saavat napattua vaikkapa hanskan lelukseen, niiden loppupäivä menee kuulemma sen kanssa riekkuessa ja vieraat jäävät tervehtimättä. :) Melkein kaikilla oli hupputakit päällä - yhden tytön huppuun saattoivat jäädä pienet söpöt hampaanjäljet. Eli ehkä huputkin kannattaa jättää aitauksen ulkopuolelle jos mahdollista!

Susia ei saanut lähestyä vaan niiden piti antaa tulla luokse. Aika pian ne tulivatkin tervehdyskierrokselle. Tervehdys on sydämellinen suukko, ja jos ihminen avaa suunsa, tämä suudelma saattaa kestää hyvinkin pitkään. Ällöä? Ei todellakaan. Koiran antama pusu voi olla todella pahan hajuinen ja makuinen, mutta suden kieli on puhdas, hajuton ja mauton. Joka ei usko, kokeilkoon itse. :)





Välillä kolme sutta yritti tervehtiä yhtä ihmistä samaan aikaan. Siitä saattoi seurata pientä nujakointia. :)
Se oli kuitenkin täysin susien välistä eikä ihmisvieraiden tarvinut pelästyä sitä.


Saa rapsuttaa. Vaikkeivat sudet ole muuten aktiivisimmillaan tähän aikaan vuodesta,
niillä oli kuitenkin yksi selkeän konkreettinen syy tulla ihmisten luokse: karvanlähtöajan kutina. :)

Aivan ihania eläimiä! Rakastuin!  Kun TV:ssä näytettiin kyseisestä paikasta dokumentti susien ja karhujen sosiaalistamiskokeilusta, ajattelin kyllä ensin että WTF, miksi niiden pitäisi oppia sietämään ihmistä noin läheltä. Mutta kun vertasi noiden kolmen suden uteliasta ja rentoa käytöstä verrattuna niiden ei-sosiaalistettuihin vanhempiin, jotka olivat toisessa aitauksessa, niin olihan se helppo nähdä että todennäköisesti nämä kolme viihtyvät eläintarhassa paljon paremmin.

- Lainasin miehen "retkikameraa" joten onneksi sain edes joitakin kuvia... Omalla yritin videoida jonkin verran mm. tv:stä tuttua karhukaksikkoa Salt & Pepper, mutta kun näytössä ei näy mitään kuvatessa, niin en mene vannomaan että karhut näkyvät ihan kokonaan... Katselen niitä sitten kotona, pikkuinen läppärini ei niille videoille voi tehdä mitään ja minun pitää keskittyä jännäämään, voittaako Ruotsi Euroviisut. Norjalle en rehellisyyden nimissä toivo kovin monta pistettä, en tykkää yhtään siitä biisistä.

torstai 24. toukokuuta 2012

Midnight sun

Hienoa tulla kotiin iltavuorosta ja häikäistyä auringosta siltaa ylittäessä. :)


Tasokas kännykkäkuva, mutta näihin on ilmeisesti nyt totuttava jonkin aikaa. Kameran näyttö on rikki. :( Pikkuisen näkyy vielä epäselvää kuvaa yläreunassa, mutta aika hankala sillä on kuvia ottaa. 

Oli tosi huono hetki ruveta reistaamaan. Lähden huomenna Tromssaan kurssille ja lauantaiksi olen vuokrannut auton ja vinkunut itseni jonkin pienen ryhmän mukaan Bardussa sijaitsevan Polar Zoo -eläintarhan susitarhavierailulle ("wolfcamp"). :) Yritän tietysti muutaman kuvan saada niistä hukkasista, mutta pitää sitten tehdä sinne uusi retki kunhan on kuvausvälineet kondiksessa...

Saahan kameroita kaupasta, mutta juuri tänään tilillä ei ole tarpeeksi rahaa, ja yleensäkin netistä tilaamalla säästää aika paljon. Yritän ensin kysyä olisiko tuota vikaa mahdollista korjata, mutta koska takuu on mennyt umpeen jo vuosi sitten, saattaa olla ettei kannata.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kesäistä on...

...vettä sataa ja tuulee. No ei ole enää juuri lunta jäljellä. :)

Kesän lähestyminen tarkoittaa myös että pitäisi pikkuhiljaa tietää, mitä tekee syksyllä. Kunnan töistä joista olen ollut virkavapaalla, olen sanonut itseni irti. Olen hakenut yhtä puolikasta virkaa, jota minulle on "melkein" jo luvattu tarjota, ja vinkistä kysellyt yhtä toista paikkaa, johon en kuitenkaan taida hakea. Ja tietenkin minulla on vakituinen virka olemassa nykyisessä päätyössäni...

Etelä-Varangissa on sellainen työtilanne että jopa meitä laiskamatoja kysellään töihin - siis ei vain kotisohvalta vaan myös työpaikoilta. Ei siis tarvitse ihan välitöntä pelkoa tuntea siitä että olisi jäämässä työttömäksi. Uudelleen avattu malmikaivos on ainakin houkutellut monelta alalta ihmisiä, taitaa olla suht hyvin maksettua hommaa.


No, syksyyn mennessä se selvinnee missä sitä silloin on. 

Täällä on ilmeisesti säistä huolimatta jo sen verran kevät että jotakin siitepölyä lentää ilmassa. Hätsiii!

Olin taas yhdellä rapusafarilla työpaikan porukan kanssa ja totesin taas kerran (nyt kai se on uskottava) että olen pikkuisen allerginen myös kuningasravulle. En vaan mitenkään voi ymmärtää että minä voin olla allerginen jollekin meren eläväiselle!

Lounas on koossa.


Tämä vene oli sitten kiva! Siinä istutaan tuossa keskellä kuin satulassa.
Kyllä tämmöinen pitäisi saada ihan ikiomaksi. :D

Kiva oli tämäkin pikkuinen ravintola "tois pual".  Kirkkoniemen keskustasta suoraan vuonon yli.

Kevät merkitsee myös amerikkalaisrautojen heräämistä talviuniltaan. Parempi Puolikas ehdotti toritapaamista Facebookissa ja sinne tulikin 19 autoa, mikä ei täällä ole ollenkaan huonosti. Ajeltiin myös pikku cruising Neideniin.

Neidenin hotelli, avattu taas maaliskuussa uusin voimin. Toivottavasti menestyy...



torstai 17. toukokuuta 2012

Hipp hipp!

Norjassa on tänään tuplapyhä - on helatorstai ja kansallispäivä. Minä olin ensimmäistä kertaa kansallispäivänä töissä, ja oikein Ylä-Savon kansallispuku päällä. Essu vinossa ja silmät kiinni juuri niin kuin aamuvuorolaisen kuuluu. 


Kotiseutuni kansallispuku on hyvin yksinkertainen, ja varsinkin norskipukujen rinnalla se on aika valju, mutta minä tykkään siitä. Se on SININEN. Minun väri. Ja iso avain on sellainen yksityiskohta joka herättää huomiota.

Lämmin poutasää vaihtui iltapäivän mittaan vesisateeksi ja Norja hävisi yllättäen jääkiekossa Venäjälle. Hotellissa ei jostain syystä näkynyt tänään Ruotsin TV4-kanava ollenkaan, sen takia minä sainkin tietää tuosta ottelusta. Norjan televisiossa ei kyseistä matsia näytetty, ja eräs ruotsalainen vieras oli aivan järkyttynyt asiasta. Miten s...nan h...tissä voi olla mahdollista että Norja pelaa vieläpä KANSALLISPÄIVÄNÄ, eikä sitä näytetä suorana?! Onneksi Ritz-nimisessä ravintolassa TV4 pelitti ja päivä oli pelastettu. :D


- Gratulerer med dagen ja hyvää helatorstaita!

torstai 3. toukokuuta 2012

Jeg er ferist = olen lomalainen? :)

Yleinen kyltti Norjan maatalousalueilla:


Eli siinähän on kaksi sanaa, fe = karja ja rist = ritilä. Kyseessä on siis yksinkertaisesti tuollainen tien poikki menevä ritilä joka korvaa laidunaidan tien kohdalla.



Tänään parin tuollaisen kyltin ohi ajellessa tuli mieleen ensimmäinen kohtaamiseni Ferist-kyltin kanssa. Tiesin silloin että ferie tarkoittaa norjaksi lomaa ja turist tietenkin turistia. Ajattelin että kai tuo sana on jotenkin samaa sukua niiden kanssa - ferist tarkoittaa varmaan lomalaista! Ja olihan se minusta aika hauska juttu että lomalaisista varoitetaan oikein liikennemerkillä huutomerkin kera.

Tyhmyyteni karjaritilän kanssa ei suinkaan rajoittunut kielivaikeuksiin, vaan minä en tietenkään ymmärtänyt että noissa ritilöissä saattaa kulkea sähkövirta. Annoin siis kerran nuoren Pikkulikan tassutella kapean ritilän yli. Ja arvatkaapa painoiko koira sen jälkeen peppua maahan jo puoli kilometriä ennen sitä paikkaa kieltäytyen jyrkästi lähestymästä sitä...

░☼‿☼░☼‿☼░☼‿☼░☼‿☼░☼‿☼░☼‿☼

Tänään minulla oli vapaapäivä ja koska sää oli liian kaunis ikkunanpesuun (se on ikkunoiden pesussa suurin ongelma, että sää on aina joko liian hyvä tai liian huono), ajelin kevään ensimmäisen retken suosikkibeachilleni Grense Jakobselviin. Tie tunturin yli avattiin taas joitakin päiviä sitten.

Tunturiin oli ilmestynyt uusi kyltti, "Norjan vanhin tunturi". Googletin ja ilmeisesti tämä pitää paikkansa, Jarfjordissa on 2900 miljoonaa vuotta vanha tunturi "Humpen", joka on tiettävästi Norjan vanhin. Korkeutta sillä on vaivaiset 155 metriä, kovin se on kulunut. :)



Grense Jakobselvissa oli tuulista ja hiljaista, paratiisini oli entisellään. :)


Kalliolla otin kuvia näistä, yritin kysellä Facebookissakin että mitä lintuja ne ovat. Arvaisin että merisirrejä (fjæreplytt) mutta en ole yhtään varma.



Ilman evästä ei tietenkään suuri linnunpentubongarikaan  elä:


eikä myöskään bongarin paras ystävä:


...joka joutui tosin bongailemaan välimatkan päästä.