maanantai 31. lokakuuta 2011

Zdrastvuj

Kävin viikonloppuna aikavyöhykematkalla Murmanskissa. Mennessä siirrettiin kelloja kaksi tuntia eteenpäin, ja tästä aiheutunutta jetlagia yön yli hotlan diskossa hoideltuani myöhästyin Pasvikturistin bussista joka vei muun porukan sightseeingille.

Sunnuntain vastaisena yönä kellot siirrettiin talviaikaan, paitsi Venäjällä. Mutta minun Moskovan aikaan laitettu kännykkäni ei ollut tietoinen siitä, ettei Venäjä enää kääntelekään kelloja. Niinpä se oli asettanut itsensä entiseen Moskovan talviaikaan, eikä siis soinut silloin kun olisi pitänyt. Tällä kertaa kaverit koputtivat ovelle joten ehdin aamiaiselle, shoppailemaan ja syömään lounastakin ennen kuin lähdettiin takaisin Kirkkoniemeen.

Mutta siis kolmen tunnin aikaero naapurimaiden välillä, se on kaiketi melko ainutlaatuista koko maailmassa. Ja kertoo siitä miten hirveän idässä me täällä Etelä-Varangissa ollaan, ja Keski-Euroopan aikavyöhyke on tähän aikaan vuodesta ihan sanonko mistä. Eipä ollut Murmanskissa pilkkosen pimeää neljältä iltapäivällä kuten täällä!

------->



Murmansk on reilun 300 000 asukkaan kaupunki, jonka väkiluku on pienentynyt aika paljon 80-luvun lopusta, mutta edelleenkin se on suurin kaupunki napapiirin pohjoispuolella. Kirkkoniemestä sinne on matkaa noin 250 kilometriä, ja tie on nykyään suurilta osin korjattu ja hyväkuntoinen.

Matkalla pysähdytään Titovka-nimisessä paikassa, johon on norjalaisavustuksin pystytetty pikkuinen kahvila. Siellä menee sähkölinja ihan vierestä, mutta se on tarkoitettu pelkästään puolustusvoimien käyttöön joten kahvilan takana pörisee aggregaatti.

Minulle tämä oli kolmas viikonloppureissu Murmanskiin. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin saman Pasvikturistin opastetulla reissulla (jolloin olin jopa sillä sightseeingillä mukana), ja kaksi vuotta sitten olin siellä pikkujouluissa. 


 Alimman kuvan Aleksander (tai Alosha) -sotilas seisoo mäellä vartioiden Murmanskin kaupunkia ja katsoen länteen kohti Litzan laaksoa, jossa venäläisarmeija pysäytti saksalaisten aikeet vallata Murmansk syksyllä 1944.

Pysähdyimme paluumatkalla Litzassa jonne on pystytetty muistomerkkejä.







Muista ottamistani kuvista päätellen viikonloppumme meni lähinnä hyvän ruuan ja juoman parissa. Söin ihanaa sienikeittoa, tosi mureaa pihviä, sekä lohta ja broilerinsiipiä joissa ei ollut muuta vikaa kuin että ne maistuivat liikaa tilliltä. Venäläiset rakastavat tilliä, varmaan sitä laitetaan siellä kaurapuuroonkin...


Kaupungilla näkyi aika paljon kulkukoiria, mutta ne eivät vaikuttaneet erityisen surkeilta tai huonokuntoisilta, vaan juoksentelivat ihan iloisen näköisinä. Ainakin osalla niistä varmaan on olemassa koti jossakin, johon ne menevät silloin kun niitä huvittaa...


Pienen ostoskeskuksen eteismatto toivotti norjaksi hyvää joulua.

Murmanskin ja Kirkkoniemen väliä ajaa myös tavallinen vuorobussi. Ehkäpä ensi kerralla uskaltaisi jo mennä sillä. Toki sinne omalla autollakin pääsee, mutta siihen ei vielä meikäläisen uskallus ehkä riitä...


Liikenne on tosin siistiytynyt kuulemma viime aikoina. Norjalaiset ovat ajaneet samaa turvavyökampanjaa tienvarsien plakaatteineen Venäjän puolella kuin täällä Norjassakin, ja sakot ovat koventuneet. Entisen Venäjän tulliaseman kohdalla on taulu jossa lukee alueen tilastoja vuoden osalta tähän mennessä. 


Luulen että otin tuosta taulusta kuvan myös vuonna 2006 mutta en nyt löytänyt sitä, olisi ollut hyvä verrata noita lukuja.
Murmansk on muuten kuulemma turvallinen kaupunki liikkua. Oppaamme on käynyt siellä vuodesta 1977 lähtien, oppaana 90-luvun alusta, ja sanoo että paljon mukavampi siellä on kulkea illalla yksinään kuin esimerkiksi Oslossa. No eilen olikin taas sellaisia raiskauskertomuksia Oslosta uutisissa että eipä siellä kohta uskalla kulkea kaksistaankaan ilman henkivartijoita... Murmanskissa liikuimme toki porukalla koko ajan, ja mitään epämiellyttävää tunnetta siellä ei todellakaan tullut jalkaisin kulkiessa. Pelottavinta oli ehdottomasti taksimatka autossa jossa ei ollut turvavöitä.

Ensi kertaa varten olisi siis opeteltava pyytämään turvavyöllinen taksi sekä ruokaa ilman tilliä. :)

En shoppaillut kovinkaan paljon, kaikki ostokseni juomat mukaanlukien mahtuivat tähän löytämääni suloiseen kangaskassiin. :)



6 kommenttia:

  1. Kuulostaa silta etta teilla oli hyva reissu. Harmi, etta en voinut lahtea mukaan:(
    ai tillia joka ruoassa.. hyva tietaa kun sinne menee. Sopii kalan kanssa, mutta kanan???
    Hieno kassi:) Juu ja toi 3h:n aikaero on tosiaan aika erikoinen. KUn rajalle on se 10km:) Mun mielesta kanssa voitais elaa sita aikaa.... taa pimeys tappaa hitaasti mutta varmasti:)

    VastaaPoista
  2. Mahtava postaus Samovaarilandian arktisesta keskuksesta. Niin mielenkiintoisesti kirjoitettu, että heti alkoi tekemään mieli kokea  kaupunki ihan itse.
    Tuollainen ajan kanssa venkoilu on venäläisille niin tyypillistä. Siellähän lokakuun vallankumous saatiin jotenkin kummallisella tavalla muutettua olemaan marraskuussa (vai oliko se toisinpäin ) Koljonvirran taistelussa puolestaan  tulitaukoa ei tietenkään voinut aloittaa samaan aikaan Ruotsi-Suomen kanssa. vaan omaa ajanlaskua  mukaillen.

    Tämä talviaikailutouhu johtui kuulema siitä kun Äiti Venäjä elikkä Tsaari Medvedev halusi säästää kansalaiset  kellon viisarien siirtämisen aiheuttamalta stressiltä.

    Kaikesta huolimatta Venäjä on kiehtova, persoonallinen ja sympaattinen  maa. Yksi itsetuntoani eniten kohottanut lausunto on ollut se kun minun on sanottu muistuttavan venäläisen 1800- luvun romaanin roolihenkilöa :)

    VastaaPoista
  3. Löysin kalatiinusi kun potkiskelin joutessani pöydän aluksen villalampaita ja mietin mahtaakohan kukaan nimittää facebookia lärvipokkariksi.  Mutta asiasta toiseen.  ( Sivumennen: Minä en muistuta ruhtinasta, sen sijaan hän muistutti minua... tämä on jo liian sekavaa teille, luulette aivan aiheetta pöpiksi.) 
    Vuonon rannalla oli niin paksuja levämattoja, että eräs mukana kulkenut paimen alkoi sylkeä sen nähdessään, luuli karhuksi.  Sisäänlämpiävät norskit ja heidän samoilevat vaarinsa jotka etsivät rannalta lapsuutensa jotulinjalkoja, ovat kasoihin tottuneet.  

    Mutta onko turskaa suolassa?  Onko seulassa?  Kirjallisuudessa?  Suolasuisella on mertaa verkossa ja se laulaa seulaa lauseissa:http://suolasuinen.blogspot.com/Kaikkea hyvää.   

    VastaaPoista
  4. Eiköhän se kaupunki siellä pysy, seuraavalla kerralla sitten! ;) Joo, tilliä tuli vaan yliannostus, tietenkin sitä oli salaateissakin... se ei maistunut enää lohenkaan kanssa. Kyllä voitaisiin siirtyä Venäjän aikaan, paitsi että kohta ei sekään paljon auta.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa Murmansk oikeasti kokea, ja minun mielestä se on oikein hyvä kokea ainakin eka kerralla just tuon Pasvikturistin ja mielellään Kurt Wikanin opastamana. On ainakin kokemusta ja tietoa koko alueesta.

    VastaaPoista
  6. :) Kiitos kommentista ja mielenkiintoisesta blogilinkistä!

    No lärvipokkarihan se, ja kuten kerroin niin sen sanan opetti minulle norjankielinen mieheni!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :o)