tiistai 27. maaliskuuta 2012

Sugar

Kokoelmaani Leluja joita en osaa käyttää olen nyt lisännyt tuollaisen sokerinmittauslaitteen. Tarkoitus oli ruveta mittaamaan koiran sokeriarvot itse ettei joka kerta tarvitse lähteä eläinlääkäriin.

Lievästi verikammoisena minä kuitenkin meinasin pyörtyä jo käyttöohjetta tavatessa, ja tilasin sitten kiltisti lekuriin ajan ja menin sinne mittareineni. Muistin ottaa koirankin mukaan, vaikka vähältä piti ettei se unohtunut...




Mittaus eteni tällä kertaa näin:

  1. Eläinlääkäri kokeili minun ostamaa laitetta ja sai sillä tuloksen LOW, eli niin alhainen ettei voi mitata. Koiran olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kai olla jo tajuton.
  2. Klassinen virhe ennen tarkistusmittausta: koira sai charmillaan ja söpöydellään liehakoitua lääkäriltä pienenpienen makupalan.
  3. Otettiin isommalla neulalla enemmän verta ja testattiin se sekä minun että klinikan näyttölaitteella; tulos minun laitteella 14 (aivan liian korkea) ja klinikan laitteella 22 (hurjan korkea).
  4. Meikäläisen usko sokerinmittaukseen karisi olemattomiin.

Verestä otettiin sitten kunnon analyysi jonka tulos soitettiin minulle vähän myöhemmin, ja 22 oli valitettavan lähellä totuutta. Sain kuitenkin tänään viedä koiran ilmaiseen mittaukseen ILMAN makupalaa (minkä vuoksi hoitopöydällä käytiin pieni protestirimpuilu), ja tulos oli 4,9. Minun laitetta ei tänään edes kokeiltu, pitää kai viedä se takaisin apteekkiin.

En uskalla edes ajatella miten p..seellään koiran insuliiniannostus on välillä ehtinyt olla kun toinen eläinlääkäri, koirani suurin sankari ja namisetien ykkönen on antanut sille pari tervetuliaisnamua ennen verikokeen ottamista. Mutta, tuossahan tuo vielä tuhisee ja näkee välillä ruokaunia eli ei sitä sentään hengiltä ole saatu lääkittyä. ;D Ja protestointi eläinlääkärillä on ehdottomasti merkki siitä että koira on varsin hyvässä kunnossa! Sairaanahan se on mallioppilas jota tullaan viereisestä huoneestakin ihastelemaan. Se on myös alkanut pyöriä ulos lähtiessä tuulikaapissa kuin väkkärä, yritä siinä sitten saada panta kaulaan. Back to pentuaika!

Lumessa kierimistä ei voi yliarvostaa.

Sitten ravistellaan korvat takaisin paikalleen.

3 kommenttia:

  1. Olen aina ihmetellyt kuinka nuo eläinlääkärit pystyvät hoitamaan kaikkia eläimiä... Meillä kävi eläinlääkäri viime viikolla. Se harjasi hevosten hampaat, tarkasti lehmän täitilanteen, kurkisti kissan silmään ja katsoi tiineenä olevan koiran.

    Mielenkiintoista tuo koiran sokeriarvojen mittaaminen.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, mulla on sulle tunnustus blogissani! Olepa hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! :)

      Joo, on niillä eläinlääkäreillä aika laaja tuo työnkirjo. Täällä ei ollut eläinlääkäreillä mitään kokemusta koirien sokeritaudista, mutta kyllä nuo ovat kiitettävästi asiaan paneutuneet ja parhaansa tehneet. No, makupala ennen sokerimittausta on tietysti vähän tyhmä virhe, mutta sattuuhan sitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :o)