maanantai 9. huhtikuuta 2012

Viimeinen pääsiäispäivä

Vapaapäivän aamun vietin synkeissä tunnelmissa pohtimalla, miten pääsiäisen perimmäinen sanoma onkaan minulta pahasti hukassa. Ei yhtään suklaamunaa kaapissa koko pääsiäisenä!

Ulkona alkoi sataa sopivasti lunta juuri kun sain laitettua monot jalkaan, mutta mukava hiihtoretki meillä oli hauvan kanssa plussa-asteissa. Ilman suklaata, enkä jaksanut termospulloakaan ottaa mukaan.

Välillä ei luistanut mihinkään suuntaan, mutta eipä meillä ollutkaan mihinkään kiire.




Halusin hirveästi kelkkailemaan mutta moottorikelkka ei tietenkään ole täällä silloin kun minä sitä tarvitsisin, joten tälläsin sitten itseni turistien mukaan kelkkasafarille. Minua ja työkavereitani on sinne houkuteltu koko kevään ajan, mutta kun ei meidän yhteisestä retkestä kerran näytä tulevan mitään, lähdin itsekseni mukaan tänään. Onneksi, sillä sää oli mitä mahtavin.


Kelkkasafari ei vastannut ollenkaan odotuksiani. Olin varautunut seurailemaan amerikkalaisia eläkeläismummoja ja -ukkeja, jotka ensin vaihtavat vaatteita kolme varttia, sitten miljoona kysymystä esitettyään saavat kelkat käyntiin ja ensimmäinen kellahtaa nurin sadan metrin päässä ja jää osittain kelkan alle; ambulanssin käytyä paikalla pääsemme matkaan ja etenemme 25 km tuntinopeutta muutaman kilometrin matkan, ja sitten onkin jo käännyttävä takaisin ja palattava vaihtamaan vaatteita.

Tänään sattui sellainen päivä että mukana oli minun lisäkseni vain norjalainen pariskunta joka oli nähnyt moottorikelkan joskus ennenkin elämänsä aikana, ja varsinkin rouva tuntui pitävän melko reippaasta menosta vuonon jäällä. :D Jossain vaiheessa oli nopeusrajoituksistakin puhetta, minä olin se onneton joka menin sen sanan mainitsemaan... mutta eipä se tahtia haitannut. 

Ajoimme Langfjord-vuonoa ja Langfjordvatnet-järveä pitkin Pasvikiin päin ja sitten jonkin matkaa metsässä. Siinä missä Nikelin piiput Venäjän puolella tulivat näkyviin, käännyimme takaisin.


Pidimme kahvitauon Namdalen-nimisen vanhan torppatilan luona Langfjordvatnet-järven äärellä. Ei nyt tullut tutustuttua tilan historiikkiin sen kummemmin. Olisin muuten käynyt tutkimassa infotaulun ja katsellut päärakennuksen vähän tarkemmin sisältä käsin, mutta oppaalla oli kahvin kanssa parasta tarjottavaa mitä voi olla, kuivattua poronsydäntä! Minua ei sen pussukan viereltä sitten saanutkaan minnekään.


- Nyt on heitettävä luuta komeroon taas vuodeksi. Ensi vuonna haluan kyllä pääsiäisloman...

6 kommenttia:

  1. Kelkkailua,tessun kanssa hiihtoa ja poronsydämiä eikä yhtään kaatuneen pailakan alle jäänyttä jenkkirouvaa. Aikas on ollut antoisa pääsiäispäiväsi. Siitä huolimatta, että viimeinen kvikklunsj ateria olisi käänytkin nauttimatta.
    Täällä on sattuneesta syystä nautittu aurinkoisesta pääsiäisestä vähemmän fyysisesti. Keitiön ikkunasta katsellen, taikka autoillen.

    VastaaPoista
  2. Käykö teillä siellä paljonkin amerikkalaisia eläkeläisturisteja? Henk.koht. olen sitä mieltä, että yksi ärsyttävin piirre niissä turisteissa on se "OH MY GOD!!!" -kommentti ihan joka asiaan. Eikö tosiaan ole mitään muuta sanottavaa?! :P

    Toivottavasti saat ensi vuonna pitää pääsiäisloman. Tekee hyvää, voin sanoa koko viikon lomailleena :)

    VastaaPoista
  3. Kivan näköistä aurinkoisella vuonon jäällä. Paana auki!

    VastaaPoista
  4. Kyllä poronsydän suklaamunan korvaa ;)

    VastaaPoista
  5. Valistakaa etelän asukasta. Mikä siinä porosydämessä on niin erityistä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiiiiiin ihanaa! :)) Nammmm!

      Niin ei täällä tähän aikaan vuodesta kyllä kovin paljon ole amerikkalaisturisteja, mutta kuvittelin vaan että kaikki sattuu tulemaan samalle safarille mun kanssa. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :o)