maanantai 27. joulukuuta 2010

Kinkun sulattelua

Niin on ympärivuorokautisia syöminkejä taas harjoitettu ja pidetty joulurauhat ja -räyhät.


Eilen piti oikein avata suksiboksi ja käydä isän ja hurttasten kanssa hiihtämässä ihan useita kilometrejä. Arvelin kyllä etukäteen että suksien mukanakuljettamisesta eivät rasitu muut kuin auto. Mutta niin sitä joskus ylittää itsensä!

Kävin myös moikkaamassa siskontytön i-h-a-n-i-a tonttuponeja! :) Ne olivat sellaisessa tapaninpäivän talviriehassa lasten ilona ja vetonaulana, minä en käynyt selässä vaan pelkästään riimun päässä. Muistan vieläkin kun kerran putosin shettiksen selästä, vaikka poni oli niin matala että jalat ylettyivät maahan... mutta kun satula heilahti ponin vatsan alle niin heilahdin itse perässä. ;) Ja laukka ei siitä hidastunut. Turvallisempaa siis vaan talutella näitä pörröturkkeja...

Mutta eikös ole suloisia!



Ja onneksi siellä myytiin perinneruokaa, eihän kinkkua jaksa tyhjin vatsoin sulatella!


Joulun jatkot onkin siitä ihanat että kinkkua ja muita jouluherkkuja on vielä jäljellä, mutta nyt saa ruveta syömään myös tavallista arkiruokaa kuten grillimakkaraa, pizzaa ja hampurilaisia... Ja lahjakonvehteja tietenkin aterioiden välissä.

Onnellista vanhaavuotta sitten vaan kaikille. :)

3 kommenttia:

  1. Hee... ai.. tuo loppuosio sai repeämään ja poneilla kunnon meininki ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia. Jälkeenpäin tuntuukin oikein onnelliselta tuo vanha vuosi.Leppoisia välipäiviä ja arkiruoan syöntiä ja mahdollisesti lisää hiihtolenkkejä toivotan

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia, oikein leppoisia vuoden viimeisiä päiviä teille kans! ;))

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :o)