sunnuntai 14. elokuuta 2011

Elokuuta kaikille!

Kesä alkaa uhkaavasti kääntyä syksyn puolelle, loma loppuikin jo aikoja sitten. Yritän saada vähän lomaa vielä syksymmällä.

Ei ole ollut kummemmin kuulumisia mistä kirjoittaa. Töissä olen aiheuttanut harmaita hiuksia niin itselleni kuin muillekin eli kaikki on sitä myöten ennallaan. :D

Olen ollut pikkuisen "uskotonkin" eli kirjoittanut yhden postauksen verran ajatuksia Kuvablogiin, mutta kyllä tämä minun blogi pysyy täällä. Tuolla en onnistunut edes upottamaan videota tekstin alle vaikka sen piti olla mahdollista, ja se on sentään koko bloggauksen a ja å että voi korvata sanat YouTuben aarteilla. :)



Suomessa käydessä aloitettiin Pikkulikan insuliinihoito. Sillä on siis todettu sokeritauti. :( Sokeria on mitattu aiemminkin, ja vielä silloin kun siltä meni näkö, väittivät täällä että ei sillä sokeri niin korkealla ole että se siitä johtuisi. Epäilen kuitenkin suuresti että siihen sokeutumiseen vaikutti juoksuajan tavallistakin pahempi arvojen heittely.

No, se on harmi että näkö on iäksi menetetty, mutta muutenhan koira on taas entisellään. Insuliinia sille raukalle määrättiin ensin ihan liikaa, joten sokeritaso ja koko koira kävi aika syvällä pohjalla parin päivän aikana, mutta sitten kun hommaan saatiin jokin tolkku niin onpas mummeli kovasti piristynyt. :)

Se laukkoo kyllä ulkona päätäpahkaa niin että sydän syrjällään saa välillä seurata sen edesottamuksia, mutta toistaiseksi se on satuttanut itsensä vain kerran, ja se ei ollut metsässä eikä kallioilla vaan kierreportaissa.

Tänään ajoin illalla minun ja koiran suosikkirantsuun Grense Jakobselvin, siellä nyt on tilaa jonkin verran poukkoilla sokeana ilman välitöntä törmäys- tai putoamisvaaraa. Mutta siellä on sitten tietenkin niin paljon meren kuljettamia ällötyksiä pitkin rantahiekkaa, että tahtoo koiran aika mennä niitä haistellessa ja maistellessa...

Karvakamut.

Taivaalla oli kauniita värejä, jotka eivät kyllä ihan näy kuvassa...


Vanha kappeli ja täysikuu... ei puutu kuin susien ulvonta. :)

Kotiin päin ajellessa ilma jäähtyi nopeasti, ei ollut kuin kolmisen astetta lämmintä.

5 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia. Ja hyva, etta Pikkulikka on saanut hoidon tautiinsa.

    Kuvablogin kirjoitus sai kyyneleet viela kerran silmiini asian vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Taas tuo hieno kivikappeli. Se olis ihan pakko kokea. Koskahan tulis käytyä.
    Kyllähän Pikulikalle, tuon ikäiselle koiralle on sen verran viisautta kertynyt että se pärjää loppuelämänsä turvallisesa ja hyvässä hoidossa. Muutkin aistit ovat siinä matkan varrella vahvistuneet.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Tuula. :) Joo, on se hyvä että kuitenkin on niin helppoa tuo hoitaminen, niin kauan kuin tosiaan tuo insuliini auttaa. Jopa meikäläinen neulakammoinen oppi sen pistämään koiralle. Eikä ole niin kallista kuin etukäteen pelkäsin, eli ei ainakaan se insuliinin hinta ole syy jättää hoitamatta...

    Avletto, siellähän se kappeli seisoo sinuakin odottamassa, se on kärsivällinen odottaja. :D

    VastaaPoista
  4. Vai etta diabetes koiralla. Miksi niilla pitaa olla kaikki samat sairaudet kuin meillakin? Meillakin oli koira jolla oli epilepsia:(
    Grense Jakobselv on ihana paikka. Mutta itse huomasin kanssa viimeksi etta rannalla haisi paikoittain pahalle. Mika se on?? Meresta tulleita juttuja.. kuolleita, madantyneita??? En tieda mutta paha kary:)

    VastaaPoista
  5. Niinhän niillä on, elintavoistakohan se tuonkin ahmatin sokeritauti johtuu...

    En uskalla edes ajatella mikä kaikki siellä rannalla löyhkää. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :o)