lauantai 26. toukokuuta 2012

Suukko sudelta

Tänään vuokrasin siis Tromssasta auton, koska uskoin siten pääseväni Polar Zoo-eläintarhaan susia katsomaan paljon nopeammin kuin bussilla. No olisinkin päässyt, ellei vuokraliikkeen tyyppi olisi nukkunut pommiin juuri tänä aamuna. :-S Parin puhelinsoiton jälkeen sain kuin sainkin avaimen käteeni 40 minuuttia myöhässä. Myöhästyin hiukan eläinten ruokintakierroksen alusta, mutta onneksi susitarhavierailu oli vasta viimeisenä ohjelmassa.

Kyseisessä aitauksessa oli kolme 4-vuotiasta sutta, joita on sosiaalistettu viikon ikäisestä lähtien. Kesyjä ne eivät ole, ja niiden käytös on ihan 100% susimaista, paitsi että ne eivät pelkää ihmistä. 

Vasemmalla eläintenhoitaja joka opasti meitä koko eläintarhakierroksen.


Ennen aitaukseen menoa piti riisua mm. hanskat, huivit ja hiuslenkit, koska susia ne kiinnostavat kovasti ja jos ne saavat napattua vaikkapa hanskan lelukseen, niiden loppupäivä menee kuulemma sen kanssa riekkuessa ja vieraat jäävät tervehtimättä. :) Melkein kaikilla oli hupputakit päällä - yhden tytön huppuun saattoivat jäädä pienet söpöt hampaanjäljet. Eli ehkä huputkin kannattaa jättää aitauksen ulkopuolelle jos mahdollista!

Susia ei saanut lähestyä vaan niiden piti antaa tulla luokse. Aika pian ne tulivatkin tervehdyskierrokselle. Tervehdys on sydämellinen suukko, ja jos ihminen avaa suunsa, tämä suudelma saattaa kestää hyvinkin pitkään. Ällöä? Ei todellakaan. Koiran antama pusu voi olla todella pahan hajuinen ja makuinen, mutta suden kieli on puhdas, hajuton ja mauton. Joka ei usko, kokeilkoon itse. :)





Välillä kolme sutta yritti tervehtiä yhtä ihmistä samaan aikaan. Siitä saattoi seurata pientä nujakointia. :)
Se oli kuitenkin täysin susien välistä eikä ihmisvieraiden tarvinut pelästyä sitä.


Saa rapsuttaa. Vaikkeivat sudet ole muuten aktiivisimmillaan tähän aikaan vuodesta,
niillä oli kuitenkin yksi selkeän konkreettinen syy tulla ihmisten luokse: karvanlähtöajan kutina. :)

Aivan ihania eläimiä! Rakastuin!  Kun TV:ssä näytettiin kyseisestä paikasta dokumentti susien ja karhujen sosiaalistamiskokeilusta, ajattelin kyllä ensin että WTF, miksi niiden pitäisi oppia sietämään ihmistä noin läheltä. Mutta kun vertasi noiden kolmen suden uteliasta ja rentoa käytöstä verrattuna niiden ei-sosiaalistettuihin vanhempiin, jotka olivat toisessa aitauksessa, niin olihan se helppo nähdä että todennäköisesti nämä kolme viihtyvät eläintarhassa paljon paremmin.

- Lainasin miehen "retkikameraa" joten onneksi sain edes joitakin kuvia... Omalla yritin videoida jonkin verran mm. tv:stä tuttua karhukaksikkoa Salt & Pepper, mutta kun näytössä ei näy mitään kuvatessa, niin en mene vannomaan että karhut näkyvät ihan kokonaan... Katselen niitä sitten kotona, pikkuinen läppärini ei niille videoille voi tehdä mitään ja minun pitää keskittyä jännäämään, voittaako Ruotsi Euroviisut. Norjalle en rehellisyyden nimissä toivo kovin monta pistettä, en tykkää yhtään siitä biisistä.

6 kommenttia:

  1. On ne hienoja. Varmana upeaa olla noin lähellä ja silitellä niitä. Pelottiko yhtään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pelottanut. :) Silloin kun sain sähköpostiin vastauksen että olisi mahdollista päästä mukaan susiaitaukseen, niin vähän jännitti. Mutta kun paikan päälle asti pääsi niin ei edes jännittänyt.

      Se oli vähän sitäkin että kun aamu-tv:n uutisvirtaa vilkaisi ennen aamiaiselle menoa niin piti vaan todeta että taisi susiaitaus olla loppujen lopuksi kaikkein turvallisin paikka koko reissulla... Muuten saa kyllä pelätä pommeja, kattoampujia ja omalla kaistalla vastaantulijoita.

      Poista
  2. WAU, oisimpa saannu olla matkassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinnehän kyllä pääsee. :) Soittelee vaan etukäteen ja kysyy, koska yhden ihmisen takia sitä tarhakäyntiä ei järjestetä. Talvella ja kevättalvella ne sudet on aktiivisimmillaan. Nyt ei onneksi ollut lämmin päivä, nimittäin jos on kovin lämmin sää niin ne haluavat koisia ja ovat vähemmän sosiaalisia.

      Poista
  3. Kiitti mielenkiintoisesta postauksesta. Onpas hieno paikka. Ja hieno eläin. Niin meidän kaltainen. Susien sosiaalinen puoli ja ystävällisyys ihmistä kohtaan on monelle yllättävä juttu. Olisi hyvä Suomenkin susifobialaisten käväistä tuolla tarhassa. Susipelkoisten vihapalstoilla kun luodaan kuva pedosta joka villinä eläessaän on koko ajan nälissään.Vaanimassa, että milloin sitä pääsis kiuruveteläisiä ala-asteelaisia syömään. Hirvet, ajokoirat ja porot on jo suurelta osin lahdattu. Susi on esim tällä fourumilla
    http://www.adressit.com/vaadimme_muutosta_susipolitiikkaan_kansalaisaloite
    kirjoittavien mielestä Suomen turvallisuuden uhkista suurin. Aikovat ottaa yhteyttä jopa sisäministeriin käsiin räjähtäneen susikannan uhan vuoksi :) Sinne jos yrittää vähänkään jotain positiivista sudesta kirjoittaa, niin heti saa kuulla joutuvansa vastuuseen ensimmäisten lasten joutuessa syödyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jotkut ihmiset tosissaan tarvitsisivat oikein kunnon kielipusun susihukkaselta!

      Petoeläinkeskusteluissa todellisuus tuntuu jotenkin hämärtyvän, varsinkin siltä osin kun puhutaan ihmisiin kohdistuvasta vaarasta. Pahin peto ihmiselle on toinen ihminen, ja vielä toiseksi ja kolmanneksikin pahin. Voi kun se susiin ja muihin petoihin kohdistuva tarmo ja hysteria laitettaisiin ennaltaehkäisevään mielenterveyshoitoon, liikenneturvallisuuteen jne. Saattaisi useamman lapsen henki säästyä sillä kuin suden perässä kanuunan kanssa juoksemalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :o)