sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Bitte geben Sie mir einen Drink

Lapista lähteminen oli tietenkin tuskaista kuten aina. Auto alkoi kiljua heti Rovaniemen keskustan ulkopuolella.


Sitten se selitti jotain kühlmittelistä ja sen jälkeen pitempi litania achtung-zeitung-leitung-ausbeimitnachzeitvonzu tai jotain sinne päin. Onneksi minä olin koulussa viiden vuoden ajan (fyysisesti) läsnä saksantunneilla ja hokaisinkin heti että kühl muistuttaa sanaa cool. Jostain iski tajuntaan sellainen juttu kuin jäähdytinneste, siitä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta mutta se kuulosti hienolta ja aika tärkeältä. Ja hyvin pystyin samaan aikaan huomaamaan ainakin osan liikennevaloista, samalla kun tuijotin gps:ää joka opasti minua oikealle vaikka Kajaanin kyltti näytti vasemmalle, tekemään itsenäisen päätöksen seurata kylttiä vaikka gps oli eri mieltä, lukemaan saksankielisiä tekstejä kuunnellessani auton kiljumista, ja tajuamaan että olin joka tapauksessa menossa väärään suuntaan koska minunhan piti löytää huoltoasema ja ne olivat takanapäin keskustassa. Sitten kun onnistuin pysähtymään jonkin Valintatalon pihaan niin soitin tyytyväisenä paremmalle puoliskolle joka kehtasi kysyä että oliko moottorin lämpötila kohonnut. Moottorin lämpötila! Jokin raja se nyt on siinäkin miten monta asiaa pystyy yhdellä kertaa seuraamaan.

Usealla kielellä tulleen konsultaation tuloksena löysin Teboilin, auto sai vaaleanpunaisen drinksunsa ja oli tyytyväinen, sitten oli edessä seuraava hidaste. 


Siellä oli joella yksi leijahiihtäjä, ja seisoskelin jonkin aikaa miettimässä miten kaunista olisi ollut jos se leija olisi saanut ilmaan vielä yhden kaverin. Jätin kuitenkin suksiboksin avaamatta ja tyydyin kuuntelemaan tuulen vihellystä kattotelineissä.


Ylä-Savossa on oikein kunnon huhtikuinen sää, harmaata, sateista, likaista ja liukasta. Pikkulikan kanssa on harjoiteltu portaissa kulkemista sokkona, ainakin se on nyt oppinut varomaan eikä yritä syöksylaskua. 

Hiljaista oli sunnuntaina aamupäivällä, yksi kaveri piti meille onneksi seuraa.


Harmi ettei Pikkulikka sitä nähnyt, mutta taisi sentään haistaa.


Lunta on paljon mutta kevät on kuitenkin hyvällä alulla.


2 kommenttia:

  1. Onpas lohdullista lukea vianmäärityksistäsi. Minun on yleensä vastaavassa tilanteessa soitettava veljelle tai pojalle tai muille tutuille miehille, kun miehethän yleensä autoista jotain tietävät :)
    Ylä-Savon fasaaneista tuli mieleen ,että onkohan ne hyvänmakauisia.

    VastaaPoista
  2. Niin, kyllä on aina mukavampaa kysyä miehiltä autoasioista kuin naisilta, esim. huoltiksella. :D

    Aika monelle on tullut sama kysymys mieleen noista fasaaneista, ja nyt ne näyttivät olevan niin kesyjä että olisi voinut ottaa kurkusta kiinni ja kantaa pataan... liekö jotkut soitimet menossa...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :o)