keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Ei ole ilta vaikka hämärtää

 Koirakuulumisia: meidän Pikkulikka on sokeutunut. Sillä on varmasti ollut huono näkö jo pitkään, sitä ei koirasta niin helposti huomaa kun koiramaailman uutiset luetaan nenällä eikä silmillä. Se on toki ollut tiedossa jo useita vuosia ettei se enää ole nähnyt kovin kauas - mikä on ollut ulkoiluttajan kannalta ihan miellyttävä asia. :) Nyt se opettelee elämään näkemättä meitä (vaikuttaa siltä että se vielä erottaa jotain varjoja), tietämättä onko 
ulkoeteisen ovi sisälle tullessa auki vai kiinni, tunnustellen ja nuuskutellen tiensä eteenpäin lenkillä.

Kyllä täytyy ihailla koiraa! Ulkona se ottaa välillä kunnon spurtin vikasuuntaan ja uppoaa syvälle hankeen (moottorikelkan ura on aika kapea näkönsä menettäneelle, joka ei usko kokeilkoon itse peittämällä silmänsä!), mutta aina yhtä peräänantamattomasti se punnertaa itsensä ylös ja jatkaa matkaa valittamatta, yleensä ihmisen edellä.

Keppiäkin se innostui kantamaan, vaikkei ole koskaan ollut mikään keppihullu koira.


4 kommenttia:

  1. Voi toista;( No onneksi koirilla on tosiaan hyva nena. Minka ikainen koira?

    VastaaPoista
  2. No voi. Mista se sokeutuminen johtuu, tiedatko? Vai onko vaan ollut huonot geenit? Onneksi on se nena kunnossa.

    VastaaPoista
  3. Onhan se jo reilut 10 vuotta ja se taitaa tuommoiselle ruotsinhirvikoiralle olla jo aika korkea ikä. :) Voi se olla perinnöllistä, silmäsairauksia on kyllä tässä rodussa jonkin verran (kuulemma). Sokeritautia epäilin sillä viime vuonna kun se juoksujen jälkeen joi niin kamalasti (sehän vie monesti näönkin koiralta) mutta silloin otettiin verikokeet ja mitattiin sokerit sun muut ja kaikki oli normaalit...

    Mutta koiralle itselleen on tärkeintä että se nenuli vielä toimii. ;) Ei sitä pelkällä silmällä kuitenkaan löytäisi aarteita lumen alta...

    VastaaPoista
  4. No voi :(

    Pääasia kuitenkin on, että virkeyttä ja elämäniloa vielä löytyy.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :o)